Helle päätti sitten tulla takaisin, joten otin Helvin kanssa ratsastelun vähän kevyemmin. Suuntasimme maneesiin auringonporotusta ja ötököitä karkuun, ja päätin treenata lyhyemmällä kaavalla eilisen kuviota tapaillen sulkutaivutusta käynnissä ja ottaa lisäksi ravissa pohkeenväistöjä sekä hakea asetuksia läpi. Laukkaamisen jätin kuumuuden takia suosiolla pois.
Sulkutaivutuskuvio oli siis se, että pitkän sivun alkuun pyöräytin voltin ja sen jälkeen jatkoin sulkutaivutusta lävistäjää myöten sen verran, että sain hevosen omasta mielestäni hyvin. Helvi pyöristyi käynnissä volteille tosi nätisti ja piti jopa takapään aika ajoin liikkeessä, kun siitä muistutin. Myös sulkutaivutus lähti mielestäni kivasti.
Pohkeillani oli tänään ilmeisen hyvä päivä, sillä Helvi otti ne hyvin kuuloon ja alussa sulussa oli jopa liikaa poikitusta. Liika poikitus oli helppo korjata, kun lakkasin pyytämästä niin tarmokkaasti pohkeella. Istuntaa sain myös tänään korjattua, kun eilisen perusteella muistin kiinnittää siihen huomiota. Oli myös mukava huomata, että vaikka sulkutaivutus olikin vähän hitaampaa, oli se kohtuullisen vaivatonta molempiin suuntiin.
Seuraavaksi lähdin kokeilemaan, miten pohkeenväistöt ravissa sujuisivat. Yleensä pohkeenväistöissä Helvin kanssa olen saanut itse väistön onnistumaan, mutta melkoisen hitaasti. Tällä kertaa menin reippaampaa ravia muutaman kierroksen ennen kuin lähdin tekemään väistöjä lävistäjää seuraten. Ilmeisesti vauhdin hakeminen aikaisemmin palkitsi, sillä Helvi sekä väisti että ravasi oikein mainiosti. Välillä sain jopa vähän pidättää, ettei tamma vain kipittäisi eteenpäin ja unohtaisi väistää. Tajusin myös olla roikkumatta sisäohjassa, mikä varmasti helpotti hevosen työskentelyä. Pakko kyllä myöntää, että kyllä se oma leuka viisti taas maata myöten, kun Helvi esitti näinkin hienoa pohkeenväistöä. Kyllä se tamma jaksaa yllättää iloisesti helteelläkin.
Lopuksi vielä pyörittelin ravissa ympyröitä tavoitteena saada Helvi pyöreäksi ja silti liikkumaan aktiivisesti. Tamma yritti alussa tarjota nättiä kaulan pyöristämistä ja samalla hiljentää takapäätä, mutta alkoi muutaman täpäkämmän pyynnön jälkeen liikkua myös takapäästä paremmin. Tällä kertaa olin tyytyväinen siihen, että tein hyvät asetukset ja muistin myödätä enkä jäänyt ihastelemaan niitä ohjia, vaan enemmän hain liikettä takapäästä. Homma sujui mukavasti oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalle oli aika takkuista menoa. Joko sain liikettä takapäähän tai sitten huijauspyöristymisen. Päätin sitten siirtyä käyntiin ja hakea tamman vasemmassa kierroksessa pyöreäksi. Tavoite onnistui vähän paremmin, mutta takapää olisi saanut olla vielä kuitenkin tarmokkaampi.
Mukava ratsastuskerta jälleen. On hauska huomata, että kyllä me Helvin kanssa olemme ainakin vähän kehittyneet niistä alkuajoista. Helvi on varsin palkitseva ratsu juuri sen takia, ettei se anna ilmaiseksi asioita, mutta uskoessaan kuskia se yrittää ja työskentelee varsin tunnollisesti. Eikä vanhaa tammaa tunnu tuo ikä painavan, vaikka tämän kuun lopussa sen mittariin rapsahtaa kahdeskymmenes ikävuosi.
