Lääh, tätä hellettä. Menin muka fiksuna jo yhdeksältä tallille virnuillen, että nytpäs ehdin ratsastaa Veronan vähän viileämmällä kelillä. No joo, lämpöä oli auton mittarin mukaan siinä vaiheessa jo 24 astetta, että sinne jäi se haave. Kevyempi kerta sai taas riittää, kun Verona oli jo pelkästästä laiduntamisesta saanut hikeä pintaan.
Päätin kokeilla parantaa eilisen pohkeenväistöjä käynnissä. Nakkasin jalustimet pois ajatellen, että nyt saan painoani kontrolloitua vähän helpommin. Väistöt vasemmalle sujuivat kohtuullisen mukavasti muutoin, mutta vauhtia olisi saanut olla vielä piirun verran enemmän. Oikeaan suuntaan oli tihkaampaa, mutta väittäisin, että silti eilistä parempaa menoa. Yritin naputella väistön lisäksi vauhtia, mutta jokin jarru oli päällä. Siitä sai kuitenkin olla iloinen, etten roikkunut ohjissa tänään, vaan osasin pyytää ja myödätä sopivasti.
Tämän jälkeen laukkasimme taas muutamat ympyrät. Vauhtia oli eilistä enemmän, mutta meno oli silti hallittua. Kumma kyllä istuntani ei järkyttynyt tästä, vaan pysyi siedettävästi paketissa. Sain myös piirun verran korjattua puskemista vasemmassa kierroksessa asettamalla pahimmissa kohdissa vähän ulos. Seuraavalla kerralla voisi yrittää alkaa miettiä jotain työstöjuttuja laukkaankin.
Loppuun otin vielä hetken ajan käynti-seis-käyntikuviota. Alussa pysähtyminen tuotti vähän vaikeuksia, ja tamma yritti hiippailla vielä eteenpäin. Pysäytin sitten vähän tarmokkaammin, minkä jälkeen pysäytykset onnistuivat kohtuullisen helposti. Käyntiin siirtymisessä olisi saanut olla vähän enemmän ponnekkuutta, mutta toisaalta helle oli imenyt kuskin voimat, joten tuskin tammakaan oli ihan parhaimmassa vedossa. Näin kuitenkin saimme helteiset ratsastelut tehtyä.
