Koska väliin jää taas muutama oma tunti, lähdin korvaamaan yhtä tuntia tiistaina. Ratsunani oli norjalaisherra Rappen, ja tunnin treeniaiheena pohkeenväistö. Rappen on oikein mukava polle, mutta yleensä en osaa ratsastaa sitä oikein kunnolla. Jotenkin tunnun häseltävän liikaa, jolloin ruuna menee sekaisin. Tällä kertaa tavoitteenani oli yrittää ratsastaa hevosta niin, että se pysyy pyyntöjeni mukana.
Aluksi väistöjä tehtiin käynnissä niin, että pitkän sivun alusta väistätettiin noin neljännes sisemmäs ja siitä jatkettiin suoraan. Käännös lyhyelle sivulle tehtiin vähän avotaivutusta ajatellen. Rappen väisti todella näpsäkästi ja itse asiassa niin herkästi, että alussa tein liian jämäkillä pyynnöillä väistöä. Siitä seurauksena Rappen väisti takapäänsä kulkemaan edellä, josta tuli opettajalta noottia. Milloinhan sitä oppisi kuuntelemaan hevosta ja tekemään pyynnöt aina sen tarpeiden mukaan sen sijaan, että yrittää mennä samalla kaavalla kaikkien kanssa? Opettajan huomion jälkeen sain kevennettyjä apuja, jolloin saimme muutamia kivoja ja ennen kaikkea helppoja väistöjä.
Väistön jälkeen tosin sai vielä vähän korjailla, että polle ymmärsi väistön loppuneen. Jään ilmeisesti vielä antamaan apuja jollain tavalla, kun polle yritti tarjota väistöä minun luullessa meidän vaihtaneen jo suoraan menemiseen. Voisikohan olla, että jään istumaan vinkkaralle, jolloin polle tottelee kiltisti painoapuja? No, tilanne kuitenkin parani, kun keskityin itsekin menemään suoraan. Avotaivutuksen kaltaiset kulmat lyhyelle sivulle menivät hyvin, mitä nyt ennakoin ja käännyin liian aikaisin.
Ravissa väistöt toimivat myös kivasti silloin, kun muistin pyytää Rappenilta vähän rauhallisempaa ravia ja huolehtia, etten väännä pollea mutkalle. Oli mukava huomata, kuinka kevyesti Rappen lähti väistämään. Jälleen kerran välähti mielessä se ajatus, ettei ratsastukseen kuulu olla raskasta. Muutamia kertoja avotaivutuksen kaltaisessa kulmassa tuli tehtyä pyörähdyksiä, mutta ne paranivat, kun tajusin ottaa pidätteitä paremmin. Niiden avulla kulma ei mennyt kipittämällä ohi, vaan siihen ehti keskittyäkin.
Laukkaosuudessa kuvio muuttui siten, että ravissa väistätettiin entiseen tapaan sisemmäs ja siitä nostettiin vastalaukka. Sitä hurautettiin hetki suoraan, jonka jälkeen väistätettiin takaisin uralle siirtyen kesken laukkaväistön raviväistöön. Raviväistö meni ihan ok, vastalaukka nousi kivasti ja väistö laukassa uraa kohti sujui helposti. Mutta laukkaväistöstä raviväistöön ei mennyt ihan kuin piti. Rappenilla tahtoi olla turhan paljon vauhtia ravissa, jolloin väistö kärsi eikä meno ollut kauhean hallittuna.
Tavoitteena oli saada laukka niin kasaan, että siitä voi helposti siirtyä maltilliseen raviväistöön, aivan kuin siinä olisi oltu koko ajan. En oikein keksinyt, miten saisin reippaan Rappenin rauhalliseen raviin. Joka kerta tuli pari kipiaskelta, mutta hiljalleen napakampien pidätteiden ja niitä seuranneiden myötäysten avulla sain maltillisemman raviväistön sujumaan. Oikea ratkaisu olisi tieteknin ollut ottaa meno hallituksi jo laukkaväistössä, mutta enpä saanut sitä ajallaan tehtyä.
Tämän jälkeen ehdittiin vielä tutkailla, olivatko pohkeet oikeasti selvät hevosille. Kuviona oli se, että laukattiin keskihalkaisijaa, pudotettiin raville ja nostettiin toinen laukka. Siitä jatkettiin keskihalkaisija loppuun mahdollisimman suorana. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän venkoilua suuntaan ja toiseen. Sitten yritin itse pysyä suorana ja keskellä satulaa ja korjata mahdollisia venkuiluja kevyemmin. Näillä avuilla Rappen meni kohtuullisen nätisti suoraan, ja kuski oli tyytyväinen.
Yritin tehtävien lomassa saada Rappenia myös pyöristymään. Hetkittäin käynnissä polle loksahti oikeinpäin ja oli mainio ratsastettava. Ravissa pyöreyttä oli vaikeampi saada, mutta muutamia pätkiä sitäkin löytyi. Vielä kun tajuaisin, mitä tein noina hetkinä oikein, niin saisi hevosta kulkemaan oikeinpäin vähän pidempäänkin. Rappen on silti mukava ratsu juuri herkkyytensä ja yrittämishalunsa takia. Vielä kun kuski oppisi kuuntelemaan hevosta.
