Tänään päästiin sitten viimein estetunnille. Pollekseni oli pistetty aikaisemmalta kerralta tuttu Anka-tamma. Ankaa kehutaan tahdikkaaksi, ahkeraksi ja esteillä metrin tasoiseksi laukat lennosta vaihtaen.
Anka oli ihan vireällä tuulella, vähän niinkin vireällä, ettei niillä pidätteillä oikein tuntunut olevan virkaa. Yritin istua alas, pitää pohkeet tuntumalla ja pidätä ja myödätä. No, ei tulosta. Alkuverkkailut hoidettiin omaan tahtiin ja siinä yritinkin keskittyä tekemään muutamia siirtymiä ja pysähdyksiä. En tiedä mikä oli, mutta Anka oli vähän omalla tuulellaan.
Estekuviona oli kolmen esteen jumppasarja. Aluksi menimme niitä maapuomeina hakien istuntaa ja tahtia. Anka meni aika kivasti, pari kertaa taisi laukassa tulla outo lähestyminen, jolloin mentiin ravin sekaisesti läpi. Istunnasta ei tullut tässä tai muussa vaiheessa kommenttia, joten tulkitsen, että homma oli hanskassa.
Seuraavaksi maapuomit nousivat pystyiksi. Koko tunnin ajan ensimmäinen ja viimeinen pysty pysyivät 40 sentissä ja keskimmäinen puomi nousi melkein kierros kierrokselta maksimiin eli 70 senttiin. Anka alkoi vähän hömpötellä laukannostoissa. Joissain hetkissä se ei tajunnut, mitä pohkeet tarkoittivat ja jäi junnaamaan paikalleen. Loput ajat laukannostot tahtoivat olla välissä sitten sellaisia pomppuhetkiä, että en ollut yhtään mukana. Nytkähdin eteenpäin ja Anka puolestaan oli tulossa niska edellä napsauttamaan vastaan. Ei onneksi osuttu kertaakaan, mutta en ymmärrä, mitä tapahtui. Innostuiko hevonen? Olinko jotenkin ristiriitainen avuissani? Mysteeriksi jäi.
Itse jumppasarja meni kohtuullisesti. Pari kertaa tuli huono lähestyminen, jolloin Anka lähti hyppyyn mielestäni väärästä kohti. Enkä siis silloin ollut matkassa. Pääosin sain Ankan ensimmäiselle pystylle hyvin, vaikka kaarre ei ollutkaan kauhean nätti. Katseesta tuli kerran huomautus, kun olin jäänyt ihastelemaan viimeistä hyppyä. Muuten istunta oli ilmeisesti ok ja mukautuminen hyppyyn sujui vaivatta. Saimme jopa laukkoja vaihdettua lennosta! Älysin pyytää ulkopohkeella, mutta taisin unohtaa siirtää painoa uuden laukan suuntaan. Anka vaihtoi kuitenkin kivasti, kiitokset sille.
Parasta tunnissa olivat ne hetket, kun Anka laukkasi toivotusti, hypyt menivät vaivatta ja etenkin se, että 70 senttiä meni ihan muitta mutkitta. Häiritsemään jäi Ankan pomppu- ja pysähdyshetket, kun en keksinyt syytä saati korjausta. Rataa en ehkä tohtisi tällä hevosella lähteä, sillä jarrun puute ja ohjauksen kärsiminen eivät lupaisi moiselle tehtävälle kauheasti hyvää. Mukavaa oli kuitenkin se, ettei mitään uutta korjattavaa menoon tullut.
