Tunnin aiheena oli kääntämisen treenaus. Opettaja oli sijoitellut keskihalkaisijalle pitkän sivun suuntaisesti puomin, kaksi puomia, puomin ja taas kaksi puomia. Anka oli tunnin alusta kohtalaisen reipas, ja pidätteeni tahtoivat mennä vähän kuuroille korville. Oma istuntani oli taas vähän mitä sattuu alun ravissa ja laukassa, mutta hiljalleen sain sitä vähän kasaan. Niinä hetkinä Ankakin myös kuunteli paremmin, mikä toki tarkoittaa sen tottelevan istuntaa vähemmän yllättävästi enemmän kuin ohjien nypläämistä. Istuntatreeni etenkin vauhdin hallitsemiseen reippaammalla hevosella olisi taas tarpeen.
Alkuverkkojen ja parin muun tehtävän jälkeen siirryttiin tuohon aiemmin selostamaani laukkatehtävään, ja kuviona oli lähteä vasempaan laukkaan ylittäen ensin kaksi puomia vaihtaen siitä laukka oikeaksi. Siitä laukattiin ympyrä yksittäisen puomin yli ja jatkettiin toiselle kahdelle puomille vaihtaen oikea laukka vasemmaksi ja loppuun taas ympyrä yhden puomin yli.
Alussa pari kertaa meni siinä, että Anka vei ja minä istuin matkustajana kyydissä. Laukat taisivat silti pääosin vaihtua, mutta tiet puomeille olivat aika hirvittäviä. Sitten opettajan noottien nostattama harmistus muotoitui tahdoksi ratsastaa paremmin, jonka jälkeen Anka oli kuin toinen hevonen. Sain kaahotuksen kuriin, tiet paranivat ja laukat vaihtuivat varsin mukavasti. Tekemistähän se vaati eikä ollut minulle helpointa, mutta kyllä vain ne onnistumiset palkitsivat. Näinä hetkinä sitä taas muistaa kunnolla, että tämä laji vaatii melkoisen keskittymiskyvyn. Oli kuitenkin mukava huomata, että kun itse keskittyy, tulee hevonenkin paremmin kuulolle.
