Ankan ravi tuli vähän yllätyksenä Silverin jälkeen. Aika pomppuisaa menoa, mutta sain sitkuteltua jotenkin mukana. Ravissa puomit ylittyivät pääosin aika kivasti. Anka meni mukavan tasaisesti ja pysyin itsekin kohtuullisesti mukana. Olin tosi tyytyväinen siitä, että oma katse pysyi niin paljon paremmin menosuunnassa kuin monesti muulloin. Otimme puomien ylittelyä kevyessä istunnassa pysyen. Tässäkään ei onneksi suuremmin probleemaa, pari kertaa vähän nytkähdin eteen. Ilmeisesti paino katosi jaloilta ja siitä oli helppo keikahtaa mäkeen.
Sitten lähdettiin laukkakuvioon samalla tavalla. Ankan laukka oli vähän isoa, mutta videolta todistetusti istun siinä aika uskottavasti. Päästin Ankan tosin muutamia kertoja liian pitkäksi, jolloin pollereppanan askeleet eivät mahtuneet ja yli mentiin ravin ja laukan sekaisesti. Lopulta aloin saada hommaa vähän hanskaan, jolloin Anka meni melkoisen nätisti. Opettaja oli hyvin iloisella tuulella ja kehujakin sateli kaikille ratsastajille. Ankasta tuli fiilis, että sillähän voisi kokeilla pientä estettäkin.
Keskeisimpänä huomiona Ankan kanssa oli pidätteiden tekeminen. Se tarvitsi melkoisen pohkeen tuen ymmärtääkseen pidätteen. Ohjia rakastavana vähän tuli närää hevosen kanssa siitä, mitä pelkkä ohjilla jarruttaminen tarkoittaa. Opettaja kehottikin käyttämään apuna vahvaa istuntaa pidätteissä. En sitten jostain syystä tätä vahvaa istuntaa löytänyt, mutta onneksi ymmärsin muutamia kertoja pohkeen ja pidätteen yhteistyön. Puomeille saavuttaessa oli myös tärkeää saada tehtyä puolipidäte oikeaan aikaan. Silloin Anka tuli puomeille hyvin ja ylitti ne tasaisesti. Luonnollisesti liian aikaisin tai liian myöhään tehty puolipidäte sössi kuviota huonommaksi.
Parasta tässä tunnissa oli juuri ne harvat ahaa-hetket kun sai pohkeen ja pidätteen yhteistyöhön. Lisäksi se tasaisuus, jonka ainakin hetkittäin löytyi, oli varsin mukava tunne. Juuri sellainen, jossa uskaltaisi suunnata estettä kohti mukavan varmalla mielellä. Ei muuta kuin lisää tällaista, kiitos
