Sunnuntain sataa, ei sada, sataa -kelistä huolimatta kipusin kentällä Jussin kyytiin. Tunnin kuvio oli seuraava: kulmat ratsastettiin huolellisesti, minkä jälkeen lyhyellä sivulla väistätettiin hevosta sisemmäs muutaman askeleen verran. Siitä sitten ratsastettiin loput lyhyestä sivusta vähän eteen. Pitkällä sivulla puolestaan väistätettiin taas alussa sisemmäs ja sitten lyhyen sivun lähestyessä takaisin uralle ja homma alusta. Väistöjen jälkeen oli tärkeää saada hevonen kulkemaan suorana.
Käynnissä homma meni ihan kivasti. Jussi pyöristyi nätisti ja väisti myös, mutta tahtoi olla vähän hitaalla tuulella. Väistökohdissa piti taas pitkään miettiä istuntaa, kun tuntui niin hankalalta. Raviin siirryttäessä jalustimet tuntuivat ihan liian pitkiltä. Lyhensin yhdellä ja sitten ne olivatkin muka liian lyhyet, huoh. Huono jalkapäivä tänään. Ravissa väistöt lähtivät piirun verran tihkaammin alussa, mutta paranivat hiljalleen. Keskityin myös aika mukavasti hevosen suoruuteen ja sainkin pollen kulkemaan hetkittäin mukavasti ilman venkoilua mihinkään suuntaan.
Kuvioon lisättiin myös laukka pitkän sivun ensimmäisen väistön jälkeen. Laukkaa mentiin lyhyt pätkä ja siitä siirryttiin raviin siten, että ehdittiin väistättää polle ravissa takaisin uralle ennen lyhyttä sivua. Muutamat kerrat meillä meni Jussin kanssa neuvotteluksi, kun herra olisi mielellään humputellut tehtävän laukassa. Mentiin muuten todellakin lyhyttä laukkaa, kun polle viimeiseen hetkeen saakka ehdotella, että miten olisi kuitenkin tämä laukka. Lopulta sain pollen uskomaan, että nyt mennään ravissa, jolloin väistötkin lähtivät nätisti. En vain käsitä, mistä tämä vauhdin hidastamisongelma tämän pollen kanssa on tullut.
Lopuksi kuviota mentiin kokonaan laukassa siten, että lyhyet sivut ratsastettiin mahdollimman suorana ja väistöt tehtiin vain pitkän sivun alkuun muutaman askeleen verran. Keskeisimpänä asiana oli saada hevonen menemään niin suorana valittua reittiä kuin vain mahdollista. Alussa Jussi tahtoi vähän karata pitkää sivua mennessä takaisin uralle ja lyhyen sivun lähestyessä puolestaan sisälle. Eli korjauksia sai tehdä molempiin suuntiin, mutta ajatuksen kanssa ratsastettuna saimme varsin hyviä ja suoria hetkiä. Laukkakin oli lähtenyt pyörimään paljon paremmin, jolloin kyydissäkin oli helpompi istua.
Tämä tunti oli aika kiva siinä mielessä, että kerrankin keskittyi ainakin hetkeksi miettimään sitä, kulkeeko hevonen niin kuin ajattelee. Yleensä tuohon suoruuteen ei tule paljon kiinnitettyä huomiota, ellei polle kiemurtele poikkeuksellisen paljon. Oli kuitenkin mukava taas huomata, että keskittymisellä saa yllättävän paljon hyviä muutoksia hevosessa aikaan.
