Tänään oli varmasti yksi hauskimmista tunneista pitkään aikaan. Luvassa oli nimittäin helleaallon jatkuessa puolen tunnin kevyt humputtelu kentällä ilman satulaa ja siitä sitten läheiselle lätäkölle kahluuttamaan hevosia. Polleksi sain Pokun.
En nyt edes muista, milloin viimeksi olisin mennyt ilman satulaa. Alussa meno tuntuikin huteralta, ja Pokun selkä ei ollut kaikista pehmein istuttava. Onneksi opettaja antoi meidän rauhassa harjoitella selässä pysymistä. Raviakin otettiin aluksi vain pitkät sivut kerrallaan ja aina sai siirtyä käyntiin, jos tuntui, että maa alkaa houkutella hevosen selkää enemmän. Ravi oli alussa melkoista hytkytystä ennen kuin opettajan vihjeestä tajusin nojata vähän taakse. Sen jälkeen kyydissä pysyminen oli huomattavasti helpompaa ja menosta jopa nautti.
Tämän jälkeen puuhattiin vähän takaosakäännöksiä ensin käynnissä, sitten ravissa, mutta enemmän takaosakäännösmäisesti. Käynnissä meillä meni Pokun kanssa kuvio ihan kivasti. Poku vähän yritti kävellä alussa tehtävän läpi, mutta alkoi kuitenkin kuunnella pidätteitä ja kääntyi varsin helposti. Ravissa sitten menikin aikaa siihen, että kuski taas osasi istua käännöksissä selässä yrittämättä luisua jonnekin, joten niinä hetkinä ei ollut ihan tehtävä hanskassa. Mutta kun kuski sai itsensä kokoon, teki Poku kulmat jälleen toimivasti.
Sitten otettiin vielä vähän laukkaa. Kieltämättä vähän jännitti, miten siellä selässä pysyy, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Laukassa oli totta kai ravia helpompi pysyä kyydissä, mutta jälleen kaarteissa yritin lähteä valumaan sisälle. Niinä hetkinä sai aina hokea itselle, että nojaa taakse, vie paina vähän ulospäin. Ilman satulaa huomasi kyllä todella hyvin, kuinka vinkkarallaan sitä itse on. Seuraavat ongelmat tuli laukasta siirryttäessä ravin kautta käyntiin. Ravihan oli luonnollisesti reippaampaa, joten hytkyin siellä aina vallattomasti mukana. Kumma homma, miten sitä aina yrittää nojata eteenpäin, vaikka se vain pahentaa tilannetta. Onneksi kyydissä pysyttiin ja hytkymishetket tahtoivat vain naurattaa.
Lopuksi nakattiin kengät ja sukat pois ja suunnattiin läheiselle lätäkölle kahlaamaan hevosten kanssa. Hevoset olivat aika mielissään ja kyllähän se vesi viilensi kuskinkin jalkoja. Tämän päivän ratsastus oli kyllä kaikin puolin huippua. Rentoa menoa, paljon naurua ja hevostenkin mielestä oli varmasti paljon kivempaa kuin normaalilla kouluvääntötunnilla. Iha-ha-naa!
