keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Estekurssin päivä 3: tarttuiko oppia mukaan?

Estekurssi loppui, höh. Ensinnäkin on pakko sanoa, että oli kyllä viimeisen päälle antoisa kurssi. Vaikka ratsastusta olikin vain tunti, ehti siinä neljän ratsukon kokoonpanolla yllättävän paljon. Lisäksi puolen tunnin teoria esteitä kasatessa auttoi suuntaamaan ajatuksia edessä olevaan tuntiin.

Olen myös niin tyytyväinen, että uskalsin kukistaa ne pelon ja jännityksen myllerrykset ja mennä kurssin Peralla. Tämä kurssi todisti jälleen kerran sen, että Pera on esteillä kuin kotonaan. Kaikista antoisin tunne oli se, kun tajusin olevani Peran kanssa samassa hetkessä. Tänään ei tullut kertaakaan sitä ajatusta, että hyppääköhän hevonen vai ei. Tänään uskalsin viimein ratsastaa ja ennen kaikkea luottaa siihen, että jos minä olen menossa, on hevonen kanssani.





Tässä taas jonkinlainen töherrys radasta. Ei ollut ihan noin hurjia kurveja, mutta olen ihan lahjaton tässä radan mallintamisessa kunnon kuvaksi. Tänään tosiaan aiheena oli olla vähän kuin kisoissa eli tutustua rataan, verkata ja sitten hypätä rata. Rataan tutustuttiin opettajan johdolla. Itselle jäi tärkeimpänä mieleen kävellä rata juuri siten, kun sen aikoo hypätä. Ei kannata oikoa, vaan mennä ajatuksen kanssa. Opettajan johdolla myös laskeskelimme laukkamäärät kakkosen ja kolmosen sekä viitosen ja kuutosen väliin. Molempiin sopiva määrä oli viisi hyvällä vauhdilla ja varasuunnitelmana kuusi. Verkassa hyppäsimme kolmosta ja seiskaa. Meninpä siinä sukeltamaan kerran, mutta kaikeksi onneksi sain moitittua siitä itseäni niin, etten moista virhettä enää tunnin aikana toistanut. Verkka meni muuten hyvin, joten sitten päästiinkin radan kimppuun. Ehdimme hypätä sen kaikeksi onneksi kahdesti. Korkein este oli jälleen se 70 senttiä, muut olivat siinä 60 sentin tuntumassa.

Ensimmäisen kierroksen aloitin kerrankin ajatuksella. Pyöräytin päätyyn ympyrän, jonka aikana testasin kaasun ja jarrun, jotka molemmat olivat Peran mukana. Siitä sitten ykköselle, joka ylitettiin sutjakasti. Kakkosen ja kolmosen väliin lipsahti kuusi askelta, mikä ei ollut oikein hyvä. Tultiin vähän turhan lähelle kolmosta. Nelossarjalle sain hyvän lähestymisen ja ongelmitta yli. Laukka piti vaihtaa ravin kautta, mutta matka jatkui siitä hyvin viitoselle. Olin tosi tyytyväinen siihen, kuinka jätin viitosen ajattelun oikeaan aikaan ja keskityin jo kuutoseen. Näin ollen tie oli hyvä. Mutta sitten oli taas liikaa matkaa seiskalle, ja unohdin ratsastaa, jolloin vauhti vähän hiipui. Sitten taas heräsin, jolloin kasi ja ysi ylittyivät vaivatta. Ensimmäinen kierros pulkassa, ja opettajalla ja minulla sama miete: muuten hyvä, mutta hetkelliset vauhdin puuttumiset tulisi korjata seuraavalla kierroksella.

Toiselle kierrokselle lähdimme laukkaamalla harja ja letti hulmuten pitkän sivun ja ottamalla sopivasti kiinni kaarteessa. Mielessäni pyöri vain se, että nyt on uskallettava antaa mennä ja ennen kaikkea luotettava hevoseen. Kolmas kerta sanoi kliseisesti toden: menimme Peran kanssa yhden parhaimmista radoistamme ikinä. Kaikkia laukanvaihtoja ei tullut, mutta muuten sekä minä että opettaja olimme älyttömän tyytyväisiä rataan. Kaikki oli niin helppoa, kun uskalsin hevosen antaa laukata ja muistin itse tuoda hevosen esteelle järkevästi. Tehtävänjako oli niin selvä eikä minulla tai Peralla ollut epäilystä siitä, tekeekö toinen osuutensa. Kaikki oli niin vaivatonta, helppoa ja mukavaa.

Tämä rata oli kerrassaan huippu nimenomaan onnistumisen, vaivattomuuden ja uskaltamisen tunteiden takia. Melkoista hehkuttamista, mutta tämä kerta ansaitsee sen. Viimeksi olen nauttinut esteiden hyppäämisestä Peralla näin paljon liki kolme vuotta sitten. Joten nyt on aika hehkuttaa onnistumista ja painaa mieleen ne asiat, jotka sen mahdollistivat. Opeteltavaa on vielä, mutta olen iloinen siitä, että istuntani, myötäämiseni ja katseeni parantuivat pelkästään kolmen päivän aikana jo melkoisesti parempaan suuntaan. Tästä on vallan mainio jatkaa eteenpäin. Kiitokset mahtavalle kurssiporukalle, opettajalle sekä tietenkin moninkertaiset rapsutukset Perillus-herralle.