Estekisojen seuraamisen jälkeen hurautin Helvin luo ja ihastelin hetken muutaman hassun päivän ikäistä varsaa. Olihan se kovin söötti. Helvikin sitä tuijotteli aikansa, kunnes jatkoimme matkaamme maneesille. Uusia treeniaiheita ei ollut päässä, joten päätin sitten tämänkin tamman kanssa testailla sisäohjan rauhaan jättämistä.
En tiedä, oliko aamusta seuratut estekisat virittäneet minut ratsastuskuntoon vai mikä oli, mutta tämä ratsastustunti tuli mentyä kerrassaan tahdikkaasti. Jo maneesille kävellessä tein Helville selväksi, että pyyntöäni kannattaa totella tai sitten asiaa kerrattaisiin voimistuvan avun menetelmällä. Tamma oli ilmeisen hyvällä tuulella, sillä tämä komento meni sille hyvin perille. Tästä oli siis hyvä jatkaa kuskin kouluttamista.
Tein sitten samaa kuin mitä Veronankin kanssa. Eli pääty-ympyrällä hain hyvää käyntiä ja ravia ilman, että jäisin halailemaan sisäohjaa. Alussa otin ihan rennosti keskittyen vain ulko-ohjaan ja pohkeapuihin. Sisäohja sai olla ihan omissa oloissaan, ja Helvi vaikutti aika tyytyväiseltä tähän ratkaisuun. Yleensähän otan kävelyn jälkeen ohjat aina siihen tiettyyn tiukkuuteen ja alan toivoa, että hevonen pakkaa itsensä siihen oikein. Yllättäen tätä ei tapahdu, jos a) kuski ei muista elää tilanteen mukaan pyytäen ja myödäten ja b) kuski ei pistä pollea liikkeelle.
Kun olin mennyt sekä käynnissä ja ravissa hyvän tovin sisäohjasta piittaamatta, aloin hakea asetuksia nyt sisäohjaakin käyttäen. Mielessäni sain kyllä hokea koko ajan, että pyydä, hellitä, pyydä, hellitä, sillä kovasti vanhat tavat pyrkivät pintaan. Kaikeksi onneksi aloitin oikeassa kierroksessa treenailun, sillä vasemmassa Helvi tykkää vaikeilla asetuksia vastaan enemmän. Tosin nyt, kun sisäkäsikin oli mukana, oli ulkokädellä taas ihan omat kuviot mielessä. Miten voikin olla niin hankalaa kontrolloida kahta kättä yhtä aikaa? Varmaan jollain ajatuksen voimalla sain hillittyä käsiäni ja samalla pyydettyä tammaa liikkumaan asetustenkin kanssa.
Ilmeisesti tällä kertaa olin oikeasti uskottava tamman mielestä, sillä se pisti oman moottorinsa käyntiin etenkin ravissa. Kunhan kuski sai kerättyä auki ammottavan leukansa maasta, alkoi todella mukava työskentely. Helvi otti asetukset todella nätisti vastaan, palkitsi kuskin muistaessa rentouttaa sisäohjaa ja eteni takapäätään normaalia paljon paremmin käyttäen pyöreänä. Useina hetkinä ei ollut tietoakaan siitä, että tamma vain vääntäisi kaulansa pyöreäksi ja laahustaisi takaa, vaan tämä vanha tamma pisti itsensä kunnolla töihin. Pakko myöntää, että tulihan sitä hevosta ihailtua peilinkin kautta. Kaikista oudointa oli se, että pääsin ravissa jopa pidättämään tammaa, jotta se ei kiihdyttäisi turhaa. Olin oikeasti aika haltioissani, vaikka varmasti tuossakin olisi ollut korjattavaa monen kohdan verran. Mutta olen varma, että minulle ja Helville se oli yksi top kolmoseen sujahtavista ravikerroista. Niinä hetkinä sai taas hyvän tuntuman siihen, millaista se meno on, kun asiat ovat vahvasti sinne oikeaan suuntaan. Sehän on silloin niin vaivatonta ja helppoa.
Laukassa tammalla oli moottori hyvinkin käynnissä. Vähän siihen suuntaan jo, että ihan kuin kuskia ei olisi selässä lainkaan. Lisäksi ulkona hyrryyttänyt traktori kiinnosti tammaa enemmän kuin kuskin kuuntelu, ainakin aina hetkittäin. Pyöreydestä ei paljoa ollut tässä askellajissa toiveita, joten keskityin vain saamaan Helvin laukkaamaan minun haluamani tahdin mukaan. Aika paljon sai tehdä pidätteitä, että tamma malttoi alkaa uskoa, mutta löytyihän se järkevämpi meno sieltä. Kieltämättä sangen virkistävää, että tälläkin muorilla on menohaluja. Voisin tottua tähän mieluummin kuin siihen, että kinastelemme koko tunnin siitä, edetäänkö nyt vai ei.
Loppuun kokeilin vielä lisäyksiä lävistäjää myöten. Käynnissä Helvi alussa rikkoi raville, kun joku kuski ei taas muistanut ratsastaa. Muistin sitten pyytää ja pidättää oikeassa suhteessa, jolloin askel piteni hieman, ja tamma jopa pyöristyi. Ravissa humma tosin unohti pyöreyden ja lisäsi hyvin vauhdikkaasti. Muuten varmasti olisi koulukisoissa ropissut hyvät pisteet, mutta harmi vain, ettei kuskilla ollut paljoa muuta tekemistä näiden lisäysten aika kuin istua koristeena selässä. Olisi varmaan pitänyt ottaa komento taas omiin käsiin, mutta olin liian iloissani siitä, että tamma liikkuu itse ja innolla.
Kerrassaan antoisa ratsastus. Pitää toivoa, että tähtien asento on ensi kerrallakin suotuisa, sillä Helvi on varsin mainio tapaus, kun se liikkuu aivan itse. Tunnin parhaat hetket olivat juuri niitä, kun allani työskenteli hevonen pyöreänä kuunnellen ratsastajan pyyntöjä ja niitä mahdollisimman hyvin toteuttaen. Tällaiseen menoonhan voisi ihan tottua, joten lisää tällaista, jookopliiskiitti!
