Perjantain kouluvääntötunnille olin saanut sitten Pokun. Kemiamme riittävät pelaamaan yhteen tai ainakin sinnepäin estetunneilla, mutta kouluväännössä olen ihan onneton tämän ruunan kanssa. Virtaa en saa siihen yleensä nimeksikään ja oikea kierros on ihan tuskaa jäykän hevosen kanssa. Tällä kertaa treeniaiheiksi oli valittu takaosakäännökset ja sulkutaivutus.
Takaosakäännöksiä tehtiin tahkoamalla neliötä käynnissä ja pysäyttämällä aina käännöksen ajaksi. Alussa muutamat kerrat onnistuivat muitta mutkitta, mutta sitten jokin vinksahti. Poku lähti harppomaan takajaloilla ulos tai sitten pyörähti paikallaan oikeaan suuntaan. Opettaja ohjeisti korjaamaan asetusta paremmaksi ja naputtelemaan tarvittaessa ulkopohkeen taakse raipalla. Homma vaati kyllä melkoista säätämistä ennen kuin sain pollen taas takaisin ruotuun. Keskeisenä syynä oli se, etten oikein saanut apuja kohdilleen. Opettaja nakkasikin kulmiin tötsät merkeiksi, joita seuraamalla kuskit saattoivat seurata hevosen liikkeitä. Niiden ja täsmennettyjen apujen avulla saimme muutamia näppäriä käännöksiä.
Tämän jälkeen siirryimme tekemään sulkutaivutusta muutaman käyntikokeilun jälkeen ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytetyn ympyrän jälkeen jatkettiin sulkutaivutuksessa pitkää sivua myöten ja suoristettiin ennen sen loppumista. Kuvio aloitettiin oikeassa kierroksessa, mikä oli melkoista tuskaa jäykän hevosen kanssa. Asetusta en tahtonut saada läpi oikein millään, mutta sentään takapää pysyi kohtalaisesti oikeassa paikassa. Opettajaltakin tuli hyväksyntä liikkeelle, vaikka hänkin sanoi ääneen tuon asetusongelman.
Minun ongelmani on edelleen se, että yritän ratsastaa hevosen sekä avossa että sulussa turhan mutkalle, kun vähempikin riittäisi. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että tunnen hevosen liikkeet ylikorostetusti paremmin kuin siinä oikeassa asennossa. Pitäisi ehtiä siis aina myös tunnustella, miltä hevonen tuntuu liikkuessaan oikein, mutta toistaiseksi keskittyminen riittää vain apujen antamiseen.
Vasen kierros sulkua sujui paljon vaivattomammin, ja asetuskin pysyi nätisti. Tässä kierroksessa tosin Poku tahtoi viedä takapäänsä uralle, joten sitä sain vahtia ajatuksella. Nyt vasta aloin miettiä, miten istuntani noina hetkinä mahtoi olla. Sillä johonkinhan Poku reagoi yrittäessään vängätä pyyntöjä vastaan. Enpä tainnut kovin montaa kertaa sulkuväistöä tehdessä miettiä istuntaa, joten ehkäpä sillä oli huono vaikutus tässä tapauksessa. Opettaja oli kuitenkin useimmilla kerroilla tyytyväinen suoritukseemme enkä tässä kierroksessa kaikesi onneksi yrittänyt pistää hevosta mutkalle.
Lopuksi otettiin vielä alun takaosakäännösajattelua myös laukkaan. Tätä varten kenttä jaettiin kahtia ja kummassakin osiossa mentiin laukaten ratsastaen kulmat aina mahdollisimman teräviksi. Kuviota myös vaihdettiin sopivassa kohden nostamalla pitkälle sivulle vastalaukka. Pokun kanssa parhaimmat onnistumiset tulivat vastoin odotuksia oikeassa kierroksessa. Tai aika loogistahan se on, sillä polle puskee sinne mielellään. Ja nyt kun luvan kanssa sai pistää kääntyen, teki heppa työtä käskettyä. Oli kyllä muuten aika kiva kuvio, mutta melkoisesti sai sisäpuolta kuitenkin vahtia, että kulman jälkeen jatkettiin suoraan eikä painettu vain sisälle. Kun vielä laukkaan olisi saanut potkua, niin homma olisi ollut sangen vaivatonta. Mutta ei. Poku tarjosi ravinsekaista laukkaa enkä saanut sitä kuviolla nohitettua yhtään sen reippaammaksi.
Vasemmassa kierroksessa ulkoa sai kääntää paljon enemmän, mutta silti kulmat jäivät vähän löysemmiksi oikeaan kierrokseen verrattuna. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin mahtui mukaan ja oli kiva tuntea, kuinka hevonen lähti kääntymään ajattelemastaan kohdasta ja myös jatkoi toivotusti suoraan. Vastalaukat nousivat myös vaivatta, ja kokeilinpas kertaalleen mennä kaksi kulmaakin eli toisin sanoen mennä oikeasti sitä vastalaukkaa. Poku hurautteli kulmat aika mutkitta, joten yritys kannatti.
Loppuraveissa opettaja kehotti hakemaan hevosia venyttämään itseään pyöreänä tuntumaa kohden. No, meillä ei ollut koko tunnin aikana tietoa pyöreydestä, joten ei sitä löytynyt tässä lopussakaan. Virtakin tahtoi pollesta olla jo pahasti lopussa, joten annoin sen hölkytellä rauhassa, jolloin se vähän sentään rentoutui. Ihan kiva tunti, vaikka olisin toivonut polleen enemmän vauhtia ja kuskille kykyä tuntea, kun hevonen liikkuu oikein.
