Tänään oli pitkästä aikaa Veronan ratsastus vuorossa. Helle jatkui taas, joten sekä kuskista että hevosesta tahtoi olla virta pois. Treeniaihettakaan ei oikein päässä pyörinyt, joten otin sitten vähän sitä sun tätä.
Aluksi haeskelin asetuksia pollen kanssa, ja tamma oli aika kivana niiden suhteen. Vasemmalle tosin tökki, kuten aina, kun annoin hevosen liirata ulkoa karkuun. Olin jättänyt kannukset pois, ja sen huomasi noissa liiraushetkissä ja vauhtipyynnöissä. Tai sitten olen vain alkanut pitää kannuksia taikaesineenä, ja että ilman niitä ei ole elämää. Olin asetuksissa tyytyväinen siihen, että muistin valtaosan ajasta myödätä, mutta ulkokäsi sai moitteita. Se ei osannut pysyä tasaisella tuntumalla, vaan eli jälleen kerran omaa elämää.
Hurautin sitten ohi mennen muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Oli ihan ok, mutta virtaa niissä ei ollut nimeksikään. Kokeilin sitten vielä sulkutaivutusta, ja se lähtikin yllättäen aika kivasti oikeassa kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa istunta oli ihan vänkkyrällä, jolloin homma ei alussa tahtonut onnistua. Kun sain jotenkin väännettyä itseni oikein, Verona kulki nätisti sulkutaivutusta. Peilin avulla huomasin myös, että alussa nakkasin hevosen takapään ihan liian mutkalle. Yritin sitten peileistä tarkastella, että sulku tulee oikein ja samalla miettiä, miltä se selkään tuntuu. Oli vaikeaa tuntea sitä, mutta onneksi peilit sentään kertoivat, että homma menee ainakin sinnepäin.
Otin myös jonkin verran siirtymiä käynnistä pysähdyksiin, siitä peruutukseen, takaisin käyntiin ja siitä raviin ja kuvio alusta. En tehnyt näitä siis peräkkäin, vaan aina sopivassa kohden. Peruutukset olivat tosi tahmeita. En keksinyt treenin aikana, miten olisin saanut pollen peruuttamaan reippaammin ja viemään painoa taakse. Raviin siirtymiset lähtivät myös vähän nahkeasti, mutta takaisin käyntiin siirtymiset olivat mukavan pehmeitä. Myös pysähdyksiin päästiin ilman ongelmia.
Lopuksi vielä rohkenin kokeilla laukannostot kumpaankin suuntaan. Alussa tein nostopyynnöt taas niin olemattomasti, että Verona tarjosi vain ravia. Toisella kerralla saimme jo laukan, ja meno oli ihan hyvää. Huomasin kuitenkin, että laukassa ongelmani on istunta. En osaa mukautua Veronan laukkaan, koska en ole aikoihin siinä askellajissa pitkään istunut, joten alan jännittää. Ja siihen vielä päälle pelko siitä, että tamma lähtee viemään, niin johan on soppa kasassa. Tämän oman pään järjestäminen onkin haastavaa. Pitää alkaa rohjeta treenailla laukkaa Veronan kanssa aina vähän kerrallaan. Kun saan istuntaa paremmin kuntoon, vähenee jännitys sen osalta ja ehkä siitä voidaan mennä taas parempaan suuntaan.
Huomenna onkin vuorossa tuplaratsastus. Ensin aamusta Veronan kanssa ja iltapäivästä sitten omalle tunnille. Eiköhän sitä jaksa, kun nämä helteetkin näyttävät menevän tauolle, toivottavasti ei kuitenkaan koko kesän kestävälle.
