Tänään oli sadas ja samalla toistaiseksi viimeinen kertani Helvillä. Pitkän mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan aloittaa omalla tallilla estevalmennukset, jotka sattuvat juuri Helvin vuokrauspäivälle. Lisäksi tuntui, että vaikka ikä ei varsinaisesti paina tätä tammaa, en tohtinut treenailla sen kanssa enää ihan niin kuin alkuaikoina. Tässä liki 2,5 vuoden aikana Helvi opetti minulle valtavasti ja kyllähän sitä tulee vähän ikävä. Toisaalta enpä usko alkuunkaan sen pahastuvan, vaikka se saisikin nyt yhden ylimääräisen vapaapäivän. Päinvastoin, taitaisi ottaa siitäkin ilon irti.Treeniaiheeksi otin osittain samoja kuin ensimmäisellä vuokrauskerrallani Helvin kanssa. Alkuun vähän siirtymiä käynnistä pysähdykseen ja takaisin sekä käynnistä raviin ja takaisin. Helvi oli alussa vähän tahmeahko, mutta ei silti halunnut pysähtyä kauhean hyvin. Melko tomerana sai olla, että pysäytys tuli tehtyä suunnilleen järkevästi. Sekä käyntiin että raviin siirtymisetkin olisivat saaneet olla tarmokkaampia. Ravista käyntiin päästiin kuitenkin aika kivasti. Koska siirtymät takkuilivat, päätin hurauttaa jo tässä vaiheessa laukkaa. Se nousi aika kivasti, ja Helvi reipastui selvästi tässä vaiheessa. Laukka rullasi mukavan helposti, ja sain keskittyä vain istumaan rauhallisesti hevosta häiritsemättä. Seuraavassa videopätkässä on alkupuolen ravailua, jossa sain Helvin muutamaksi hetkeksi laskemaan päätään vähän. Koittakaa kestää, vaikka ratsukko onkin valtaosan ajasta kameran ulottumattomissa.
Tämän jälkeen testailin muutamat pohkeenväistöt. Vauhti tahtoi sammua pahemman kerran ja väistöäkin piti pyytää kerta toisen jälkeen uudelleen. Yritin olla roikkumatta sisäohjassa, mutta aina keskittymisen herpaannuttua löysin itseni juuri sitä halimasta. Toiseksi olisin saanut vaatia enemmän liikettä väistöön, mutta enpä vain keksinyt, miten sen saisi. Tajusinpa välillä myös sen, että koputellessani pelkästään väistättävällä jalalla, lähti takapää johtamaan. Mistä saisi sellaisen keskittymiskyvyn, joka ei rajaudu kerrallaan vain yhteen asiaan, vaan joka kykenee pitämään myös kokonaiskuvan matkassa? Yksi sellainen tänne, kiitos.
Seuraavaksi testailin vastalaukkaa. Pyöräytin aluksi pari kierrosta myötälaukkaa, kunnes kävin poissa ympyrältä sen verran, että pääsin menemään sen vastalaukassa. Vasemmassa laukassa pyöräytetty ympyrä oikealle meni aika mutkattomasti. Ympyrä oli iso, joten kovin tiukasti siinä ei tarvinnut kääntää. Yritin keskittyä siihen, etten valu sisäpuolelle hankaloittamaan hevosen liikkumista. Helvi sai pisteet siitä, että se laukkasi ympyrän aika rauhassa eli ei korvannut tasapainotreeniä vauhdilla. Videolla laukkaan ensin myötäkierroksessa ja vaihdan siitä lopuksi vastakierrokseen.
Oikeassa laukassa vastalaukkaaminen oli haastavampaa. Helvi pudotti ainakin pari kertaa raville. Keskityin sitten viimein pitämään pohkeet lähellä, mikä ilmeisesti tuotti tulosta. Kierros päästiin vastalaukassa, mutta meno oli hevoselle vasenta vaikeampaa. Yllätyin, sillä ajattelin oikean laukan olevan Helvillä vahvempi laukka.
Koska tamma oli alkanut liikkua mukavasti, halusin saada sen pyöristymään. Hiljalleen ravissa tuli parempia pyöreyshetkiä, kun muistin vaikuttaa pohkeellani ainaisen ohjaroikkumisen sijaan. Helvi tuntui hetki hetkeltä paremmalta, ja ilmeisesti se alkoi itsekin vähän työskennellä. Tästä innostuneena nostin vielä laukat molempiin suuntiin tavoitteena saada siinäkin edes hetki rentoutta ja pyöreyttä. Tällä kertaa uskalsin pitää ohjat käsissä ja pyytää pohkeilla sopivasti, minkä Helvi palkitsi pyöristymällä molempiin suuntiin muutamiksi hetkiksi. Olin tosi tyytyväinen näistä lyhyistäkin hetkistä, sillä en nyt viime aikoina ole saanut Helviä kovin helposti rentoutumaan laukassa. Muutoinkin tamma pyöritti laukkaa ihailtavan rennosti, mutta silti ponnekkaasti. Siinä oli varsin mukava istua, ja kehuin tammaa vuolaasti ponnisteluista.
Laukkakuvion jälkeen päätin jatkaa vielä loppuravit ja -käynnit pyöreyden tavoittelussa. Laukan jälkeen Helvi liki loksahti itse pitkiksi ajoiksi pyöreäksi ilman, että sammutti takapäätään kokonaan. Vauhti meinasi välillä hiipua, mutta nyt sain Helvin liikkumaan reippaammin ilman, että se nakkasi päätään kattoon. Istuin selässä hymy korviin ulottuen, sillä tamma oli varsin makea ratsastettava tässä vaiheessa. Sellainen helppo ja vaivaton. Loppukäynneissä meno vain parani. Tamma pysyi nyt raviakin paremmin pyöreänä ja liikkui samalla itse. Huomasin kuitenkin, että välillä tamma oli painua liian alas, mutta puolipidätteillä sain sen aina nousemaan parempaan kohtaan. Kyllähän tämä 20-vuotias rautarouva yllätti minut taas oikein mukavasti. Sitä pyöreää, mutta etenevää käyntiä olisin voinut tahkota vaikka toisen tunnin putkeen. Muutaman hetken ihailun jälkeen kuitenkin taputtelin tammaa hartaasti ja annoin pitkät ohjat. Kieltämättä sadas kerta meni aika mukavasti putkeen. Helvi on hieno hevonen, kun sen kanssa vain pääsee samalle aaltopituudelle. Kaikeksi onneksi satuimme sille tänään, sillä olisi ollut kurja tapella viimeisen ratsastuksen ajan.
Tästä tuli nyt kunnon kilometripostaus, mutta ehkä se sallitaan. Loppufiilistelyinä voisin todeta, että nuorennuskoneen keksivä ihminen saa olla yhteyksissä. Tuikkaan sitten nimittäin tämän tamman sinne, ja alamme sen jälkeen treenailla estepuolta oikein kunnolla. Lyhyesti tiivistettynä Helvin kanssa hienointa ovat olleet juuri ne hetket, kun on aina tajunnut kehittyneensä vaikka vain pikkuisen. On myös ollut kiva huomata, kuinka tamma on ollut opettavainen. Alussa oli niitä hetkiä, kun jarruja ei löytynyt ja välillä taas niitä kertoja, kun kaasu oli jäänyt matkasta. Hiljalleen kuitenkin molempia alkoi löytyä tasapainoisemmin. Olin myös aina iloinen, kun tamma rentoutui, sillä silloin tein varmasti jotain oikein. Helvi on mainio opettaja siinä mielessä, ettei se tarjoa minun näkemykseni mukaan oikein mitään ihan itsekseen. Se pisti ainakin minut aina kokeilemaan, kunnes sain asioita kohdalle, jolloin sekin saattoi alkaa työskennellä paremmin.Helville siis valtavat kiitokset ja rapsutukset minun jaksamisesta liki 2,5 vuoden ja sadan ratsastuksen ajan.
