Nyt kuitenkin tämänkertaiseen hyppelyyn. Pera oli alussa melkoisen tahmea eikä se raipasta oikein ottanut paria reippaampaa askelta enempää. Kaipasin siis kannuksia, mutta tiesin niiden olevan turhia, kunhan päästään hyppelemään. Oli kuitenkin vähän työlästä alkuverkata hevosta, joka löntystelee rauhassa menemään. Alkuverkassa opettaja pisti meidät pyörittelemään ympyröitä ja voltteja hakien hevosia asettumaan ja säilyttämään sama tahti myös käännösten aikana. Pera kuitenkin asettui ihan kivasti, vaikka vauhtia sai pyydellä tasaisin väliajoin lisää. Laukassa verkattiin hakien hyvin etenevää normaalia laukkaa. Tässä vaiheessa Pera jo onneksi vähän jaksoi liikkua itse, mutta keskittyi vielä kyttäilemään sekä peili- että ovipäätyä. Ei se onneksi kummastakaan mitään sätkyjä saanut, mutta se mieluusti oikaisi päätyjä.
Ensimmäiset hypyt otettiin innarin tyyppisesti rakennetun maapuomin, pienen pystyn ja kavaletin muodostaneelle loivalle kaarelle. Aluksi tultiin oikealta, jolloin romppeiden järjestys oli juuri mainittu. Este oli kasattu peilipäädyn lähelle, joten Pera mieluusti pyrki menemään tehtävän aika oikeasta reunasta. Ensimmäinen kierros meni taas takellellen, ja opettaja ohjeisti ottamaan sujuvamman laukan. Pera laukkasi sitten nätisti, mutta itselle tuotti päänvaivaa, miten esteen jälkeen pitäisi tulla kavaletille. Jotenkin istanhdin taas turhan tukevasti satulaan, jolloin pienikin kavaletti tuntui haastavalta. Lopulta tajusin olla jämähtämättä satulaan, jolloin este meni hyvin samoin kuin kavaletti. Vasemmasta kierroksesta ylitettiinkin vastaisessa järjestyksessä eli kavaletti, este, maapuomi. Tämä menikin jo vähän paremmin, kun olin saanut istuntaa järkevämmäksi ja muistin peräti myös myödätä.
Seuraavaksi otettiin vielä kolmen esteen hypyt siten, että lähdettiin oikeasas kierroksessa hypäten pysty, siitä kaartaen vähän lävistäjän myötäisesti olevan pystyn yli laukka vaihtaen vasempaan ja siitä vielä toinen lävistäjän kaltaisesti ollut okseri ja laukka oikeaan. Ensimmäisellä kierroksella oli meno oli muuten hyvä, mutta oikaisin liikaa, kun oikeasti olisi pitänyt kiertää yksi este ennen kaartamista viimeiselle hypylle. Toisella kierroksella sain reitin kuntoon, ja homma oli sujuvaa. Tällä kertaa kokeilin tietoisesti vaihtaa laukkaa, jos se hypyssä jäi vaihtumatta. Liekö sitten ollut vastaan tuleva kaarre vai apuni, mutta Pera vaihtoi lennosta. Kauhean sujuvia lennosta tehdyt vaihdot eivät tosin olleet, mutta vaihtuivatpa laukat kuitenkin.
Lopuksi hypättiin viereisen kaltainen rata. Ensimmäisen kierroksen suurin moka oli se, etten pyytänyt hevosta reippaaksi alusta alkaen. Niinpä opettajan mukaan Pera teki enemmän hitaita korkeushyppyjä kuin sutjakkaita ylityksiä. Pari huonompaa hyppyyn lähtöä tuli myös tästä johtuen. Huomasin myös, että jos pitää valita liian läheltä tai kaukaa hyppääminen, niin otan aina tuon liian kauaa -vaihtoehdon. Pera ei tosin kuuntele minua asiassa, vaan valitsee itse sen lähemmän vaihtoehdon.
Toisella kierroksella sitten vissiin luulin olevani estekisojen uusintaradalla, sillä tein melkoisen tiukkoja kaarteita etenkin kolmoselta neloselle ja kuutoselta seiskalle. Pera kuitenkin laukkasi reippaasti, joten meno oli siinä mielessä parantunut. Itseä ärsytti kuitenkin, kun yksi korjattu virhe piti korvata toisella. Tulipa kuitenkin nähtyä, että Pera kääntyy aika kivasti tarpeen vaatiessa. Jos esteet olisivat olleet isompia, olisi matka noilla kurveilla tosin voinut tyssätä. Tähän mennessä esteet olivat turvallisella korkeudella eli olisikohan 60 senttiä ollut korkein. Opettaja kommentoi suoritusta sillä, että tulipahan ensimmäisen kierroksen virhe korjattua, vaikka tiet olivatkin melkoisia.
Tehtävän hyvin suorittaneille opettaja pisti vielä bonuksena esteet 1-5 korotettuna niin, että ainakin yksi ellei kaksikin estettä oli 80 senttiä ja muut jotain 60-70 senttiä. Esteet näyttivät vähän pelottavilta, joten salaa onnittelin itseäni, etten pääsisi menemään niitä. Liekö opettaja lukenut ajatukset, sillä hetken päästä hän tuumasi, että loputkin voivat halutessaan tulla tämän pätkän. Enkä sitten kyllä kieltäytynyt, sillä halusin loppuun aikaisempaa kurvailua paremman ratsastuksen. Oman vuoron koettaessa päätin viimein keskittyä kunnolla. Niinpä komensin Peran hyvään laukkaan ja lähdin ratsastamaan ajatuksen kanssa. Rata menikin vallan mainiosti. Pera meni sujuvaa laukkaa, jolloin hyppypaikat olivat selviä, ja lähdin hyppyyn hyvin mukaan. Laukat vaihtuivat esteiden päällä ja tietkin esteille pysyivät nätteinä. Kaikista parasta oli huomata, että ajatuksen ja hyvän laukan kanssa ratsastettuna ei se 80 sentin estekään ollut yhtään pelottava. Opettajaltakin tuli kehu hyvästä suorituksesta, ja loistin varmasti leveän hymyn kera Peraa taputellessa kiitokseksi.
Tällä kertaa parasta oli se, etten jännittänyt pahemmin. Osasin myös paremmin pyytää Peraa laukkaamaan, jolloin pääosin saimme hyviä hyppyjä. Lisäksi muutamat laukanvaihdot lennosta olivat mukava bonus. Parannettavaa on siinä, etten yritä valita hyppypaikkaa liian kaukaa ja että pystyisin tarkkailemaan hevosen vauhtia alusta asti ja vaikuttamaan ajoissa. Kunpa olisin saanut muutaman hyppypätkän videolle tai kuviksi, niin olisi voinut vielä analysoida tunnin kulkua tarkemmin.
