Hurjan kolmen kokonaisen hevosettoman päivän jälkeen pääsin taas onneksi ratsastamaan. Vuorossa oli toinen kerta Virpitalleilla, ja hevoseksi olin tällä kertaa saanut seitsemänvuotiaan Eldorado II:n eli Elmon. Tallin sivuilla Elmon kerrotaan olevan noin 165-senttinen ja koulutustasoltaan helppo A ja rataesteillä 110 cm. Ilahduttavasti tunnilla oli vain kuusi ratsukkoa ja tällä kertaa menimme myös maneesia isommalla ulkokentällä.
Treeniaiheena oli kolmikaarinen kiemuraura. Alkuverkat saimme mennä kohtuullisen itsenäisesti opettajan tarkkaillessa menoa ja korjaillen. Elmo liikkui ihan hyvin itse, mutta ravailu oikeaan kierrokseen oli melkoisen vaikeaa. Elmo ei oikein millään tahtonut asettua oikealle, vaan tuntui Pokun kaltaiselta rautakangelta siihen suuntaan. Opettaja hoksautti, etten veisi asettaessa sisäkättä harjan yli, vaan että ajattelisin enemmän johtamista. Niin ja komentona tuli saada sisäpohje läpi, jotta asettuminen ja ennen kaikkea taipuminen voisi onnistua. Sisäpohkeeni ei halunnut tehdä juuri yhteistyötä, joten liirailimme sitten vähän miten sattuu. Välillä tuntuu, etten saa sisäpohjetta käytettyä ollenkaan nostamatta kantapäätä ylös. Liian pitkät jalustimet vai liian jäykät jalat? Verryttelylaukassa Elmo laukkasi pätkittäin mukavasti ja keveni edestä. Laukka oli siis aika kivaa istua mukana eikä ympyrätkään olleet ihan niin kauheita kuin ravissa.
Aluksi kolmikaarinen kiemuraura tahkottiin läpi käynnissä tehden suoristuskohtiin aina pysähdykset. Kuviota mentiin koko tunti aloittaen vasemmasta kierroksesta. Asetukset olivat vähän meillä mitä sattuu välillä, ja ulko-ohjan olemattoman tuen kadotessa Elmo liirasi lähes poikkeuksetta ulos. Tämä korostui etenkin kaartaessa oikealle. Elmo oli siis varsin opettavainen tapaus tässä kohtaa. Pysäytykset onnistuivat mukavasti samoin kuin liikkeelle lähtemiset. Hetkittäin sain käynnissä ilmeisesti sisäpohjetta vähän toimimaan samoin kuin ulkoapuja, jolloin Elmo antoi vähän myöten. Varsinaiset pyöristymishetket taisivat silti jäädä muutamiin hassuihin kertoihin.
Ravissa kuvion suoristushetkinä tehtiin siirtymiset käyntiin, mutta muutoin mentiin samalla ajatuksella. Elmon ravi ei ollut kauheinta, joten harjoitusravissa istuminen ei rikkonut keskittymistä täysin. Sen sijaan ehdin jopa välillä ajatella, etten puskisi jalkojani eteen, vaan yritin ajatella varpaita ja polvia enemmän maata kohti. Hetkittäin luulin myös saavani taas vihiä siitä, kuinka jalat pitäisi olla. Siirtymät itse kuviolla meillä meni mukavasti, ja opettajalta tuli kehuja. Sen sijaan ulko-ohjan ja sisäpohkeen yhteistyö oli vielä hakusessa, joten aina välillä sain Elmoa oikeinpäin ja seuraavassa hetkessä olimmekin jo liiraamassa. Opettaja yritti hoksauttaa, että se sisäpohje kannattaisi ratsastaa läpi, mutta enpä sitten älynnyt kysyä tarkempaa neuvoa. Kuvion käyntiinsiirtymät vaihdettiin vielä lisäyksiin. Oma istunta vähän hajoili näissä, josta tulikin opettajalta noottia. Hän sitten ohjeisti lisäämään sen verran kuin mitä istuntani kestää. Kun tajusin tämän enkä jäänyt ohjaan kiinni, lisäsi Elmo ihan nätisti sen hitusen, jota siltä tohdin pyytää.
Lopuksi kuvioon otettiin vielä mukaan laukannosto toisessa suoristuskohdassa eli tässä tapauksessa nostettiin vasen laukka. Laukka nousi hyvin ja aika kevyesti, mutta Elmo alkoi pian ennakoida. Pari kertaa nostoa edeltänyt kaarre meni vähän häseltämiseksi, ja polle nosti laukan itse. Kun sitten tajusin taas ratsastaa, odotti Elmo laukkapyyntöä paljon paremmin. Vasemmassa laukassa ongelmaksi tahtoi sitten tulla taas kerran ulko-ohjan tuen puutteesta johtuen liiraaminen ulos. Vaikea ymmärtää, miten en ollut vielä tunnin loppupuolellakaan päässyt sen ohjan kanssa sinuiksi. Elmo kuitenkin laukkasi väliin ihan hyviä pätkiä ja lyhensi laukkaakin aika hyvin. Niinä hetkinä se taas keveni edestä mukavasti ja tuntui varsin kivalta. Vielä kun itse olisin osannut ottaa sen molempien ohjien tuelle paremmin, niin laukassa meno olisi parantunut varmasti enemmän.
Loppuraveissa yritin vielä saada sisäpohjettani ja ulko-ohjaa toimimaan ja hetkittäin ne tekivätkin yhteistyötä. Niinä hetkinä Elmo viimein pyöristyi kivasti ja tuli jotenkin helpommin ratsastettavaksi. Opettajakin ehti nähdä menoa ja oli tyytyväinen menoomme. Mutta hyvät hetket katosivat yhtä nopeasti kuin mitä aloin taas halailla sisäohjaa. Tunti oli jälleen mukavaa perusratsastusta, jolle on kyllä itsellä tarve. Elmo oli tosi hyvä opetusmestari erityisesti ulko-ohjan kanssa. Se näytti hyvin, että saahan siellä sisäohjassa roikkua, mutta se tarkoittaa sitä, että polle livahtaa ulkoa karkuun. Polle ansaitsi kehut myös siitä, että liikkui omalla moottorilla ja mennä puksutti tasaisesti. Vielä kun kuski olisi yhtä tasainen ja looginen omissa pyynnöissään.
