Koska perjantain tunti jää reissun takia välistä, huilasin maastoestekurssin jälkeen tunteroisen ja menin oman tallin tunnille. Ratsukoita oli tunnilla ilahduttavasti vain kuusi, mutta minut oli alun perin unohdettu listasta. Valittavien lista ei ollut parhaimmasta päästä. Niinpä sitten kipusin Pokun selkään ja toivoin, etteivät tunnit tehtävät olisi liian vaikeita.
Tunti aloitettiin käynnissä asettamalla ympyrällä ulos ja väistättämällä takapäätäkin ulommas. Opettaja ohjeisti ottamaan käyntiä lyhyemmäksi, jotta takapään saisi siirtymään toivotusti. Tässä vaiheessa oikea kierros sujui vasenta paremmin, ja siinä sain takapäätäkin hetkittäin ulommas. Vasemmassa kierroksessa sisäpohkeeni lakkasi tarkoittamasta mitään ja asetuksenkin kanssa sai neuvotella melkoisesti. Arvelisin tässä vaiheessa, että painoni valahti liikaa sisäpuolelle, jolloin hevosella oli vaikea sekä asettua että siirtää takapäätä ulommas. Ravissa takapäät ei tarvinnut siirtää ihan niin näkyvästi, vaan enemmän korostui hevosen suoruus tarpeen mukaan myötä- ja vasta-asetuksilla haettuna. Tässä vaiheessa vasen kierros muuttui helpommaksi, kun taas oikea kierros oli melkoista rautakangen taivutteluyritystä. Poku puski sisemmäs, vaikka yritin koputella sisäpohkeella jotain reaktiota aikaan. Asetin myös ulos, jolloin meno vähän parani, mutta jäin kuitenkin liikaa sisäohjaan kiinni, jolloin puskeminen jäi taas päälle. Mitään hurjaa parannusta en tässä kierroksessa saanut tehtyä koko tunnin aikana.
Tunnin varsinaisena treeninä olivat etu- ja takaosakäännökset. Kuviona oli kääntyä pitkän sivun keskikohdasta keskelle etuosakäännöksellä, mennä suoraan ja toisen pitkän sivun lähestyessä vaihtaa suuntaa takaosakäännöksellä. Opettaja hoksautti jälleen, että hevoset kannattaa ottaa lyhyempään käyntiin käännösten ajaksi. Meillä paremmin sujuivat etuosakäännökset oikealle ja takaosakäännökset vasemmalle. Tosin kauheasti ei niissä ollut kehumista, sillä Pokua sai nohittaa ottamaan askeleita melkoisesti. Jostain syystä pohkeillani ei ollut paljoa merkitystä ruunalle. Opettaja muistutti myös asettamaan hevosta käännösten aikana, kun lahjakkaasti unohdin sen alussa. En oikein vieläkään tiedä, mikä tässä kuviossa meni pieleen.
Etuosakäännökset vasemmalle ja takaosakäännökset oikealle olivat melkoisen takkuisia. Tai no etuosakäännöksen sai suunnilleen sujumaan, mutta takaosakäännös oli kuin tervassa kahlausta. Jostain syystä Pokun takapää jäi miltei kokonaan paikoilleen, ja etuosakin raahusti hitaasti pyydettyyn suuntaan. Opettaja ohjeisti pitämään painoa selvästi oikealla puolella, mutta tämänkään vinkin seuraaminen ei juuri parantanut tulosta. Missä vika? Sen kun tietäisi.
Kuvioon lisättiin myös aina toisen käännöksen jälkeen eli uuden pitkän sivun keskikohtaan päästyä laukannosto. Alussa Poku oli melkoinen tervakavio, mutta kunnon nohituksella laukka alkoi pyöriä vasempaan kierrokseen jo ihan mallikkaasti. Siis vauhdin puolesta, pyöreydestä tai mistään myötäämisestä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan oikea kierros oli melkoisen kamala. Poku puski sisään ja jos yritin korjata sitä jotenkin, hidasti se tahmaiseen laukkaan tai pudotti raville. Yritin antaa sisäohjalla tilaa ja vähän asettaa ulos, ja hetkittäin Poku laukkasi hitusen paremmin. Mutta pian polle olikin taas mutkalla puskemassa sisään, jolloin sai taas ottaa kaiken alusta siinä kuitenkaan kauheasti onnistumatta.
Loppuravissa opettaja halusi nähdä hevosia vähän pidemmällä ohjalla kuitenkin tuntumalla ollen. Ohjeena oli käyttää apuna samaa kuin alkuverkassa eli vasta-asetuksia ja takapään siirtoja ulommas. Poku ravasi nyt vähän reippaammin, mutta pyöreyttä ei löytynyt vieläkään, vaikka kuinka koetin houkutella. Ei se onneksi pää katossakaan juossut, mutta olisin toivonut jonkinlaista myötäystä hevosenkin puolelta. Vasempaan meno oli taas ihan ok, mutta oikealle puskettiin harmittavasti vieläkin. Olisipa ollut kiva saada tukiopetusta kädestä tai miksipä ei pohkeesta pitäen, että olisin saanut jotain vihiä Pokun ratsastamisesta oikeassa kierroksessa.
Tästä kerrasta jäi vähän sellainen höh-fiilis, kun ei oikein mikään tunnin tehtävistä mennyt nappiin. Kuten tunnin alussa vähän arvelinkin, oli tämä sellainen tasoittava, paluu maanpinnalle -henkinen kerta. Opettajallekin tuumasin, että Poku on oiva hevonen paljastamaan heikkouteni eli kyvyttömyyden saada hevosta liikkumaan kunnolla itse ja pohkeiden toimimattomuus. Opettavainenhan tämä ruuna on, kunhan vain malttaisin kuunnella sitä ja ennen kaikkea ymmärtää.
