Kesän kolmannelle estekurssille lähdin Tuomikosken tilalle Liminkaan. Ratsukot olivat kahdessa neljän hengen pienryhmässä. Enpä ollut älynnyt kysyä kurssia varatessani, minkä tasoisia tehtäviä tulisimme tekemään. Olisi ehkä tämän päivän perusteella kannattanut. Omassa ryhmässäni oli toinen sennu sekä kaksi muistaakseni 10-13 vuoden ikähaarukkaan menevää lasta. Ratsunani oli budjonnyi-rotua edustava, 16-vuotias Rostov, kotoisammin Rusakko. Tallin sivuilla ei ole hevosesittelyitä, mutta sen verran ehdin kysyä opettajalta hevosesta, että kyllä sen ainakin metrin radasta pitäisi selviytyä. Säkäkorkeudeltaan hepo taitaa olla jotain 160-165 cm.
Alkuverkat sai tehdä aika itsenäisesti opettajan seuratessa ja ohjeistaessa. Rusakkoa sai alussa vähän muistuttaa liikkumaan itse, mutta aika näpsäkästi se muisti olevansa tekemässä hommia. Tein alkuun siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Polle siirtyi käynnistä kivasti raviin, mutta ravista käyntiin siirtyminen sujui hitaammin. Pyörittelin myös ympyröitä, jolloin opettaja ohjeisti asettamaan ja taivuttamaan hevosta tarkemmin. Rusakko tykkäsi vähän liirata ulos, joten kommentti oli hyvin aiheellinen. Sanomista tuli asetuksissa siitä, ettei käsiä tule viedä kovin kauas toisistaan. Välillä sain Rusakon ulkopuolen ympyröillä hallintaan, jolloin se antoi vähän myöten.
Tämän jälkeen sai nostaa laukan ja verkata siinä. Ympyröillä ulos valuminen paheni hieman, mutta enemmän minulle tuotti vaikeuksia istua laukassa. Ei laukka ollut mitään kummaa, mutta kuitenkin taas omanlaista verrattuna näihin viime aikoina mentyjen hevosten laukkoihin. Kokeilin myös kevyttä istuntaa, johon polle reagoi kiihdyttämällä aavistuksen. Nätisti kuitenkin otti pidätteet vastaan ja rauhoittui taas tavalliseen laukkaan. Laukassa kuitenkin polle yritti alkaa raskaaksi edestä, johon opettaja neuvoi luonnollisesti ottamaan pohkeet avuksi. Ohjeen jälkeen muistin taas ohjien antaa olla vähän enemmän rauhassa ja pyysin hevosta pohkeilla eteen, kun se yritti painaa edestä. Tämä keino auttoi ihan mukavasti.
Sitten päästiin ensimmäiseen tehtävään, joka oli suoralla olleiden kahden puomikaksikon ylittäminen molemmista suunnista. Tehtävä mentiin ravissa siirtyen kahden ensimmäisen puomin jälkeen hetkeksi käyntiin ja siitä takaisin raviin ennen kahta viimeistä puomia. Rusakko humputteli tehtävän mukavan tasaisesti, mutta minulle tuli noottia opettajalta liian alaspainuvista käsistä sekä jaloista, jotka käyntiin siirtymisessä menivät liikaa eteen sen sijaan, että olisivat pysyneet samassa kohtaa. Kädet sain aika nopeasti korjattua, mutta jalkojen kanssa oli työlästä. Kerta toisen jälkeen ne salakavalasti nytkähtivät pysähdyksissä eteen, vaikka kuinka koetin ajatella pitäväni ne paikoillaan. Tähän ongelmaan en ole taas hetkeen törmännyt, joten sitä oli kahta vaikeampi korjata. Hiljalleen taisin onnistua vähentämään jalkojen liikahdusta eteen, sillä opettajalta ei tullut siitä enää huomauttelua.
Seuraavassa ja samalla viimeisessä tehtävässä jälkimmäinen puomikaksikko nousi tunnin ainoaksi esteeksi luokiteltavaksi rakennelmaksi eli noin 30-40 sentin hurjaksi ristikoksi. Ensimmäinen puomikaksikko ylitettiin jälleen ravissa, mutta sen jälkeen nostettiin laukka, jossa pyöräytettiin ympyrä ennen ristikon ylittämistä. Oikeassa kierroksessa homma meni muuten kivasti, mutta muutamat ensimmäiset kerrat hytkyin taas laukassa miten sattuu ja unohdin ulkoavut. Sen seurauksena Rusakko laajensi ympyrää mielensä mukaan, ja opettaja sai taas sanoa aiheesta hajamieliselle kuskille. Vasen kierros sujui laukkaympyrän kanssa paljon paremmin, sillä polle ei puskenut siinä juurikaan ulos. Opettajalta tuli kehuja siitä, että tehtävä sujui tasapainoisesti ja mukauduin ristikolle juuri sopivasti.
Sittenpä tunti loppuikin. Pakko myöntää, että jäi melkoinen harmitus päälle. Ymmärrän kyllä perusjuttujen kertaamisen olevan tärkeää, mutta odotin kuitenkin pääseväni hyppäämään vähän enemmän. Tällä kertaa ei paljoa saanut treenata hyppyyn mukautumista, kun ainoa este oli se ristikko, jonka hevonenkin suunnilleen vain laukkasi yli huomaamatta. Opettajalta tuli loppukommenttina se, että hänestä ratsastustapani sopi Rusakolle, sillä polle oli kuulemma mennyt mukavan rennosti. Väkisinkinhän tästä tuli taas hyvälle mielelle, sillä onhan se kiva, että kuskin lisäksi myös hevosella on hyvä työskennellä.
