Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin ekstrakerran korvaten myöhemmin väliin jäävää kertaa. Treeniaihe oli hieman hukassa, joten päädyin vähän soveltamaan omiani sekä ottamaan keskiviikon tunnin pohkeenväistötehtäviä mukaan.
Alkuverryttelyssä tein siirtymiä käynnistä pysähdyksiin ja raviin. Pyrin olemaan napakka, jotta saisin viriteltyä Jetin samanlaiseksi. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta toteutus jäi puolitiehen. Muistin kyllä, että Jetin pitäisi liikkua siirtymien jälkeen aktiivisesti, mutta sen toteuttaminen oli hankalampaa. Tuntuu, että olen itse niin hidas, etten ehdi olla pyytämässä ennen kuin hevonen on jo ehtinyt hidastaa. Siirtymät alaspäin olivat taas helpompia, mutta saisin valmistella ne paremmin ja huolehtia, ettei Jetti valahda niissä etupainoiseksi. Samaa saisin tietysti miettiä myös siirtymisissä ylöspäin, jolloin ne saattaisivat olla vähän pontevampia, kun hevonen ei kyntäisi etuosallaan. Paino takaosalle ja takajalat töihin, mutta miten?
Pohkeenväistöjä tein vähän keskemmältä edeten uralle niin käynnissä kuin ravissa. Uralle päästyäni siirryin käyntiväistön jälkeen raviin ja raviväistön jälkeen laukkaan. Laukassa tein myös muutamia väistöjä uralle. Väistöissä kiinnitin eniten huomiota siihen, ettei tahti sammunut pahasti. Väistöt sujuivat kohtuullisesti, kun pidin huolen hevosen molemmista puolista ja vahdin, ettei etuosa päässyt karkaamaan. Etenkin väistöissä vasemmalle sain olla tarkka, ettei Jetti pullahtanut vasemmalta puolen karkuun. Raviväistöt onnistuivat kohtuullisesti ilman, että tahti kärsi kovasti. Eihän meno mitään liitelyä ollut, mutta yllättävän tasaista kuitenkin. Ei-väistätettävän puolen hallinta oli tosin vähän puutteellista. Saisin oppia keskittymään väistätettävän puolen lisäksi myös siihen toiseen puoleen.
Ravi- ja laukkaosuudet väistöjen jälkeen olivat perussettiä. Mitään ihmeellistä ei ollut, mutta ei mitään maata kaatavaakaan. Peruspulmat eli tasaisuuden ja tahdin puute vaivasivat. Tahdoin myös välillä roikkua volteilla ja ympyröillä sisäohjassa liikaa kiinni, mutta paikoin sain korjattua tätä. Etenkin vasemmassa kierroksessa saisin keskittyä ulkopuoleen enemmän enkä yrittää korjata menoa vain sisäohjalla. Jetti oli tälläkin kertaa vähän vaikeampi vasemmassa kierroksessa, jossa se tahtoi yrittää valua sisälle. Sisäpohkeeni oli hätää kärsimässä, kun yritin patistella sitä töihin. Kumma kyllä meno parani sillä, että sisäpohkeella junttaamisen sijaan yritin suoristaa Jettiä ja käyttää siihen ulkopuolen hallintaa apuna. Sisäpohje olisi toki saanut toimia paremmin "seinänä", mutta ehkä vielä joskus opin käyttämään sitäkin. Laukkaväistöt tahtoivat olla enemmän valumisia. Olisin saanut pidättää etuosaa vähän reilummin, huolehtia sopivasta suoruudesta ja pyytää sitten väistöaskelia. Nyt tahdoin unohtaa kaiken muun paitsi väistöaskelten pyytämisen. Muutaman paremman ja oikeaan suuntaan menneen askeleen sain lopulta, mutta aika paljon ehdimme esittää myös kaikkea muuta. Muun muassa kertaalleen turhan laukanvaihdon uralle tultuamme.
Laukassa harjoittelin myös laukanvaihtoja lävistäjillä. Tällä kertaa molemmat vaihdot tökkivät hieman, ja helpompaa oli saada vasen laukka oikeaksi. Omituista, sillä ennen vaihto vasempaan laukkaan on ollut helpompi. Kun Jetti ei vaihtanut pyynnöstä, sorruin heilumaan ja huojumaan selässä niin, ettei menosta tullut mitään. En tajua, miten en voi pysyä paikoillani, vaan alan mitä ihmeellisimmillä keinoilla yrittää vaihtoa. Ihan kuin Jetti muka tajuaisi paremmin, kun lähden vispaamaan selässä sen sijaan, että maltillisesti pyytäisin vaihtoa uudelleen. Loppujen lopuksi saimme molempiin suuntiin parit asialliset vaihdot, mutta enemmän kiitos Jetin kuin minun hillumiseni. Laukanvaihdot sileällä ovat kyllä asia, johon minun on kiinnitettävä huomiota. Jettihän ne osaa tehdä, mutta minä en. Siksipä on syytä alkaa hioa tätä, jotta esimerkiksi esteradalla saan pyydettyä vaihdot tarpeen vaatiessa niin, että ne myös menevät kerralla läpi.
Loppuraveissa pyörittelin ympyröitä ja testasin parit keskiravin kaltaiset pätkät. Jetti liikkui ihan mukavasti tässä vaiheessa, joten meno oli ok. Vasenkin kierros oli tunnin työstön aikana parantunut hieman eikä ollut niin paha kuin alussa. Keskiravin kaltaiset hetket erottuivat perusravista, mutta saisin edelleen opetella pitämään tuntuman paremmin niiden aikana sekä olemaan lähtemättä kevennyksellä ajamaan liikettä eteen. Omassa mukautumisessani olisikin melkoisesti viilattavaa. Itsenäisillä ratsastuksilla osaan jo erottaa, milloin teen jotain väärin, mutta ihan aina virheen paikallistaminen ja korjaaminen eivät onnistu. Onneksi sentään jonkinlainen havainnointi on jo kehittynyt sille tasolle, etteivät tällaiset hetket jää huomaamatta. Sekin on jo eteenpäin.
