Lauantaina suuntasimme Kaisan ja hänen Vake-vuokraponinsa kanssa Tallinmäen maastoon kahden muun ratsukon kanssa. Lyöttäydyimme Jetin kanssa johtohevosen taakse käppäilemään. Reissun jännittävin hetki sattui heti alkumatkaan, kun reitille kuuluva oja olikin kaivetttu hieman syvemmäksi. Ratsain emme lähteneet sitä ylittämään, vaan hyppäsimme kyydistä, napsautimme ohjan toisesta kuolainrenkaasta irti ja nohitimme hevoset könyämään miniojan yli. Jetti katsoi ojaa hetken, mittaili varmaan syvyyden ja pituuden rauhassa ja sitten tasaisen harkitusti ponnisti siitä vaivattomasti yli. Tämän jälkeen kipusimme takaisin ratsaille, ja matka jatkui.
Alkumatka sujui hitaasti lämmetessä eikä Jetillä ollut kiire mihinkään. Sitä sai vähän hoputtaakin, ettei reipas vetohevonen kadonnut ihan taivaanrantaan. Ensimmäinen laukkapätkä päästiin menemään taas mukavana pidempänä pätkänä metsäpolulla. Jetti kulki ihanan rennosti ja vetävästi, jolloin saatoin vain nauttia matkasta. Sillä ei ollut mikään hötkyilyvaihde päällä, vaan meno oli vallan letkeää hyvällä tavalla. Laukkapätkän jälkeen samoilimme taas hyvän tovin käynnissä ja ravissa, kunnes pääsimme ottamaan vielä toisen laukkapätkän. Sekin sujui helposti, vaikka nyt Jetti tuntui vähän siltä, että se voisi lisätä tarvittaessa kierroksia. Matka kuitenkin alkoi olla siinä vaiheessa, että laukat saivat riittää. Loppumatka sujuikin jo paljon vetävämmällä käynnillä ja ravilla, kun kotitalli alkoi häämöttää edessä. Kun seura ja keli olivat enemmän kuin kohdillaan, oli maasto taas todella mainiota viihdettä. Kunnon kesäistä rentoilua!
