Mahduin taas keskiviikon tunnille kahdeksanneksi ratsastajaksi, mikä oli hyvä, sillä juhannuksen takia sunnuntain tuntia ei olisi edes ollut. Ratsukseni tuli pieni yllätys: Hessu. Blogi paljasti, että viimeksi olen mennyt tällä ruunalla marraskuussa 2012, huh! Vaikka Hessu ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, olin tällä kertaa poikkeuksellisen innokas kiipeämään sen selkään. Se jatkoi suoraan aiemmalta tunnilta, joten ainakin se oli jo ehtinyt liikkua itsensä lämpimäksi. Tunnin treeniaiheina olivat loivat kiemuraurat sekä laukannostot käynnistä.
Sain heti alkajaisiksi vinkin, että Hessu kannattaa ratsastaa ensin lyhyeksi ja hakea vasta sitten eteenpäinpyrkimystä. Sen tiesin myös aiemmasta, että mitä enemmän Hessua jää pusertamaan, sitä hitaammaksi se muuttuu. Niinpä osasin alusta asti välttää mahdollisia junnaushetkiä ja olla riittävän napakka pyytämään terävämmin nyhertämisen sijaan. Loivia kiemurauria ratsastimme niin käynnissä kuin ravissa. Hessu liikkui käynnissä ihan ok, mutta tahtoi olla pitkä kuin nälkävuosi. Annoin ohjien lipua kerta toisen jälkeen salakavalasti pitkiksi, kun jäin miettimään liikkeellä pysymistä. Sain aina toistuvasti kerätä ohjia lyhyemmäksi ja samalla yrittää saada hevosta lyhenemään samalla. Helppoahan se ei ollut, mutta hetkittäin sain ajatuksesta vahvasti kiinni, ja Hessu lyheni hieman. Sen seurauksen askeleeseenkin tuli vähän enemmän pontevuutta. Ravissa työstäminen oli vaikeampaa. Hessu jäi humputteluraviin, ja kun pyysin liikettä, pääsi se taas valumaan pitkäksi. Olipa hirveän vaikea pitää ohjat lyhyenä! Melkoista tasapainoilua oli oppia pitämään ohjat käsissä niin, ettei niissä ollut vetoa, vaan ainoastaan tasainen tuntuma.
Kiemuraurailun jälkeen verryttelimme tovin vasemmassa laukassa pääty-ympyröitä pyöritellen. Hessu laukkasi itsekseen ihan kohtuullisesti, mutta valui aina vain pidemmäksi. Oli melkoinen työ saada jämäköitettyä oma istunta niin, etten valunut Hessun mukana, vaan sain pysyttyä satulassa paremmin. Opettaja muistutti lyhentämään hevosta ja ratsastamaan sitten takajalkoja hommiin. Vasemmassa kierroksessa vasta-asetus auttoi kummasti suoristamaan Hessua, jolloin sitä saattoi paremmin yrittää lyhentää. Hessu tarjosi muutamia hyviä hetkiä, kun muistin ajatella niskaa korkeimmaksi kohdaksi enkä antanut Hessun valahtaa pyöreällä kaulalla huijaten etupainoiseksi.
Seuraavaksi siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Kuviona oli tulla keskihalkaisijaa pitkin ja valmistella haluamansa laukan nosto vähän ennen lyhyelle sivulle tuloa. Opettaja neuvoi hakemaan lyhyttä, terävää käyntiä kuin kovin pitkää ja reipasta. Keskityinkin työstämään lyhyttä ja terävyyttä etenkin keskihalkaisijan aikana. Kinkkistähän se oli edelleen, mutta loppujen lopuksi saimme muutamat sellaiset nostot, joissa oli kovasti oikeaa ideaa. Nostot itsessään olivat vähän hitaita ja ponnettomia, mutta jokaisella kerralla Hessu tiesi, kumpaa laukkaa tarkoitin. Opettaja muistutti olemaan ylävartalolla rauhassa, etten lähtisi sillä tyrkkäämään ja seilaamaan. Parhaimmat onnistumisen fiilikset sain tehtävässä siitä, kun tunnistin vähän, milloin Hessu vähän lyheni ja oli kuulolla laukannostoa varten.
Oikeaa laukkaa emme työstäneet erikseen ja muutenkin laukkapätkät nostotehtävässä jäivät lyhyiksi, kun noston jälkeen laukattiin vain pitkän sivun puoleen väliin. Olisin toivonut vielä oikean laukan työstöä koko uraa hyödyntäen, mutta ehkä ensi kerralla. Loppuraveissa Hessulla oli menemisen eikä meinaamisen meininki päällä, jolloin pääsin mukavasti vielä treenaamaan lyhentämistä. Sain taas ajatuksesta kiinni, ja hetkittäin Hessu vähän lyheni ja ryhdistyi. Tunnin parhaimmat fiilikset jäivät siitä, ettei Hessu ollut lähellekään niin laiska kuin muistin, en jäänyt pusertamaan ja jumittamaan hevosta ja tunsin vieläpä hyviä hetkiä satulaan asti. Kaiken lisäksi sain työskenneltyä aika kivasti sekä ohjia että pohkeita käyttäen enkä jäänyt vain toisen kimppuun. Vaikka Hessu pääsikin menemään valtaosan tunnista pitkänä puikulana, pienet hyvät hetket ilahduttivat valtavasti. Siksipä kehtasin ääneenkin tuumata, että voisin hyvin mennä Hessulla joskus toistekin. Kaikkea sitä toivookin, mutta ihanaa, että itselle vähän hankalampien hevosten kohdalla jaksaa yrittää.
