Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa
Jetin kanssa yhden ylimääräisen opetuksellisen tunnin Tallinmäellä. Luvassa oli tietysti esteitä, kuinkas muutenkaan. Tunnilla ratsukoita oli kolme. Kirjoituslaiskuuksissani ja unohduksissani kertaan vain radan, jonka hyppäsimme varmaankin tunnin aikana kerran, ellei sitten kahdesti. Nyt kertaamani rata oli noin 70-80 sentin korkuinen.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti liikkui ihan hyvin, mutta aloin itse silti arpoa ponnistuspaikkaa ykkösenä olleelle tuplakavaletille ja heittäydyin vähän matkustajaksi. Tuloksena jarruttava hyppy. Sen jälkeen skarppasinkin, jolloin pääsimme kakkosesteen yli asiallisesti. Laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan jouduin korjaamaan sen vasta jälkikäteen. Onneksi matkaa kolmoselle oli sen verran, että sain Jetin oikeaan laukkaan. Kolmoselle tulin riittävän reippaasti, mutta hyydyin itse hieman lähestymisessä. Heti kolmosen jälkeen ehdin pyytää Jettiä eteen, jolloin pääsimme neloselle hyvin viidellä askeleella. Nelosen jälkeen sain vähän rentouduttua enkä jäänyt ajamaan Jettiä eteen turhaan. Viitonen ylittyi ok, ja laukkakin vaihtui siinä vasemmaksi. Tässä vaiheessa Jetti laukkasi mukavasti, mutta olisin saanut vähän tehdä tasapainottavia puolipidätteitä. En kuitenkaan tajunnut tehdä niitä, jolloin tulimme kuutosen a-osalle pitkänä. Jetti arpoi ja päätti lähteä hyppyyn kauempaa. Minä kerrankin odotin miniaskelta, joten myöhästyin hypystä. Sain kuitenkin pidettyä pohkeet tuntumalla, vaikka ohjat päästin pitkiksi, etten kiskaisisi Jettiä suusta. Tälläkin esityksellä Jetti kuitenkin eteni sarjan yhden askeleen välin oikein ja hyppäsi b-osankin puhtaasti, vaikka kuski oli vähän lennossa. Saimmekin loppuun uusia sarjan uudelleen. Yksittäisenä tehtävänä sain tultua sille asiallisesti, jolloin se sujui ihan hyvin.
Tunti sujui muuten niin kuin yleensä. Parannusta oli siinä, että saimme Jetin kanssa edettyä aika kivasti läpi tehtävien. Toki muutamia miniaskeleita mahtui mukaan, mutta todella vähän verrattuna pahimpiin kertoihin. Tällä kertaa Jetti yllätti enemmänkin lähtemällä mieluummin kauempaa. Oma mukautumiseni hyppyihin oli taas välillä sukeltelua, mutta välillä sain taas tsempattua ja odotettua rauhassa. Maltti ja katse ylös esteen yli auttavat kummasti. Pohkeideni lepattaminen kuitenkin vaikeuttaa menoa vielä, joten seuraavaksi pitää alkaa puuttua kunnolla siihen. Epäilen, että polveni pääsevät nappaamaan satulasta liikaa kiinni, kun en saa lonkkiani riittävästi auki ja pohkeitani sitä myöten tuntumalle. Tätä pitää miettiä jatkossa ja treenailla kevyttä istuntaa enemmän myös omatoimisilla sileän tunneilla. Jospa tähänkin löytyisi hiljalleen ratkaisu parempaa kohti.
