Alkuverryttelyssä saimme mennä omaan tahtiimme käynnissä ja ravissa hevosia asetellen. Jetti liikkui ihan mukavasti, jolloin pääsin keskittymään vasemmassa kierroksessa istunnan korjaamiseen. Aluksi korjasin tietoisesti istuntani vasemmalta korostetusti oikealle, jotta tuntisin muutoksen. Kun sain tuntumaa asennon muuttamiseen, yritin tehdä sen pienemmin. Hetkittäin sain oikaistua itseäni, jolloin Jetti tuntui kulkevan paremmin. Pieniä ahaa-hetkiä mahtui mukaan, vaikka kroppa singahtikin aina helpolla takaisin vanhaan, väärään asentoon. Oikeassa kierroksessa keskityin puolestaan hakemaan ulko-ohjan tukea sen sijaan, että vahingossa yliasetin Jettiä. Ulko-ohjan tuki oli vähän hutera molemmissa kierroksissa, mutta oikeassa se oli vähän parempi. Laukassa saimme verrytellä tekemällä laukanvaihtoja lävistäjien lopussa. Jetti piti saada ensin hereille ja suoraksi ennen kuin vaihdot onnistuivat. Tällä kertaa onnistuimme tekemään muutamia vaihtoja molempiin suuntiin aika helposti ja ilman sitä, että lähdin satulassa lentoon. Näemmä vähän tarmokkaammalla laukalla tällaiset asiat helpottuvat kummasti.
Verryttelyhypyt otimme kavaletille tulemalla sitä isommalla ja pienemmällä ympyrällä molemmissa kierroksissa. Oikeassa kierroksessa Jetti pääsi pari kertaa vaihtamaan hypyssä ristilaukalle, mutta korjasi sen kohtuullisen nopeasti pois. Vauhdin kanssa oli aluksi molempiin suuntiin neuvottelua, mutta topakalla ratsastamisella sekin alkoi säilyä. Jetti pysyi ympyrällä aika mukavasti ja kääntyi myös pienemmälle kuviolle, kunhan muistin huolehtia kaasusta ja ulkoavuilla kääntämisestä. Etenkin oman katseen merkitys oli suuri, sillä välillä olin sen kanssa myöhässä, jolloin emme päässeet jatkamaan niin sujuvasti kuin katseen ollessa oikeaan suuntaan. Reitin suunnittelu ja seuranta ovatkin yllättäen aika tärkeitä esteradalla.
Seuraavaksi tulimme pari kertaa suoran linjan (ratapiirroksen esteet 2–3), joka oli Jetille sopiva viidellä askeleella. Tehtävä oli tuttu aiemmalta kerralta, jolloin vaihteeksi onnistuin heti ensimmäisellä kerralla tulemaan välin toivotuilla askelmäärillä enkä jäänyt ottamaan yhtä ylimääräistä. Tässä tehtävässä oli mukava huomata se, että sain kohtuullisesti oltua rauhassa lähestymisen esteellä, mutta olin myös hereillä ratsastamaan tarvittaessa eteen ensimmäisen hypyn jälkeen. Ennen rataa tulimme vielä yksittäisen trippelin (este 4), josta jatkoimme yhden laukka-askeleen sarjalle (esteet 5a–5b). Trippeli ylittyi ihan hyvin, ja laukkakin vaihtui, mutta sarjalle tuli ensin vähän huono ponnistuspaikka. Tempo ei säilynyt ihan toivotusti, jolloin lähestyminen meni pieleen. Uusinnalla saimme tämänkin onneksi korjattua.
Radan jälkeen saimme tulla vielä kolmen esteen uusinnan madalletulla korkeudella. Esteinä olivat 1–2 ja 5a. Matkaan lähdettiin vasemmassa laukassa. Ensimmäinen este ylittyi hyvin, ja sain käännettyä toiselle esteelle vähän tiukemmin. Suoristaminen saattoi vähän jäädä puolitiehen, mutta Jetti hyppäsi helposti pienen esteen. Siitä kurvasimme vauhdilla oikeassa laukassa 5a-esteelle, joka hypättiin siis vastakkaisesta suunnasta kuin ratapiirroksessa. Suoristus jäi tässä esteellä tyystin, mutta olin sen verran menossa, ettei Jettikään arponut. Miniuusintarata sujahti helposti, ja opettajakin totesi nauraen, että taisimme yrittää nokittaa tunnin poneja. Ihan samaan emme tainneet pystyä, mutta Jetti kääntyi tosi kivasti näillä korkeuksilla.
Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Kehtasin vähän jännittää matkaa, vaikka Jetti oli oma itsensä koko sen ajan. Jään inhottavasti vellomaan huonoihin hetkiin sen sijaan, että keskittyisin hyviin. Onneksi tällä viikolla on taas luvassa maasto Jetin kanssa, ja se toivottavasti menee hyvin. Sitä odotellessa saan luvan keskittyä miettimään niitä lukuisia kivoja maastoreissuja, joilla Jetin kanssa olen ollut.
