Maanantain Tallinmäen tunnille sain Hiliman, niin Jetti sai välttää muutamat tunnilla otetut pienet hypyt ja sai mennä sileää toisen ratsastajan kanssa. Yritin ennen tuntia hakea sopivaa zen-fiilistä, jotta en lähtisi mukaan Hiliman kipitykseen ja hukkaisi jarruja ihan täysin. Hilima olikin mennyt yhden tunnin alle, ja odotin mielenkiinnolla, miten se tammassa näkyisi. Kaisakin oli tunnilla mukana testaamassa mahdollista vuokraponia.
Alkuravit menimme pysymällä pitkät sivut kevyessä istunnassa ja pyöräyttämällä pääty-ympyrät normaalisti keventäen. Hilimalla oli taas kovasti kiire, jolloin sain toppuutella sitä toistuvasti malttamaan. Välillä se uskoi, välillä taas aukeava pitkä sivu oli houkutteleva, ja askel lähti kiirehtimään. Kevyt istunta puolestaan oli taas hukassa. En tiedä, syyttäisinkö jalustimien pituutta, satulaa vai kuun ja tähtien asentoa, mutta heiluin ja keikuin naurettavasti mukana. Tasapainoa ei löytynyt, ja välillä jouduin ottamaan Hiliman harjastakin tukea. Teimme saman tehtävän myös laukassa. Hilima mennä puksutti paikoin taas liian innokkaasti, mutta otti pidätteet vähän paremmin vastaan. Kevyt istunta oli edelleenkin aika karmeaa, ja ympyröillä Hilima pääsi puskemaan railakkaasti pohkeiden läpi. Ei kovin tasainen aloitus tunnille.
Tunnin piristys oli seuraavana tehtävänä ollut kolmen miniesteen jumppasarja askeleen väleillä. Tulimme tehtävää muutaman kerran molemmista suunnista. Hilimalla oli vaikeuksia malttaa odottaa omaa vuoroaan, jolloin pyörittelin ympyröitä sen kanssa tai sorruin kinastelemaan. Laukkaan Hilima ampaisikin aina innolla. Jumppasarjan välit olivatkin sellaisia, että niille sai tulla kohtuullisen hyvässä laukassa. Hilimaa sai vielä vähän virittää ennen kuin oikeanlainen laukka löytyi. Jumppasarja meni ihan ok, vaikka ohjattavuudessa ja tahdin säilymisessä olikin vähän vaikeuksia. Taisin keskittyä jarruttelemaan liikaa, ettei Hilima lähtisi ihan lentoon, jolloin sujuvuus kärsi. Hilima kuitenkin selviytyi tehtävästä päättäväisesti ja hyvin silloin, kun olimme molemmat samassa tahdissa menossa.
Pyörittelimme vielä molempiin päätyyn ympyröitä hevosia asetellen ja taivutellen. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -kuviolla. Alussa hommasta ei meinannut tulla mitään, kun en tajunnut yhtään, miten Hiliman saisi toimimaan. Tamma reagoi ohjasotteisiini jännittymällä ja nostamalla päätään. Lopulta tajusin ratsastaa myös pohkeilla pelkän ohjan sijaan, mikä alkoi auttaa. Ravissa koko paketti sitten levisikin, joten olin kapinallinen ja muiden ravaillessa siirryin keskemmäs kenttää jatkamaan työtä käynnissä. Tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä lisätä vauhtia, jos homma ei toimi hitaammassakaan askellajissa. Tämä oli tällä kertaa oikea ratkaisu, sillä käynnissä aloin saada palikoita paremmin kohdalleen. Asetukset alkoivat mennä paremmin molempiin suuntiin läpi, ja Hilima rentoutui ja pyöristyi hetkittäin kivasti. Noina kertoina tajusin myös ratsastaa pohkeella, sillä ilman sitä Hilima vain niksautti kaulansa nätisti, painui hieman turhan alas ja hidasti jopa tahtia liikaa. Oli kiva kerrankin tajuta, mitä tapahtui sen sijaan, että olisin jäänyt ihailemaan nättiä kaulaa. Lopulta hyvin turhautumissävytteisissä fiiliksissä alkanut tehtävä sujui mukavasti, ja pienet onnistumiset ilahduttivat suuresti.
Otimme myös vielä laukkaa pääty-ympyrällä siten, että ympyrä leikkaa -kuvion avulla vaihdettiin ravin kautta laukka. Tästä tehtävästä tulikin alussa melkoinen soppa! Hilima pääsi kurvailemaan mielensä mukaan, jolloin pääty-ympyrä oli kaukana ympyrästä. Hilima oli kuitenkin näppärä siirtymään raviin ja nostamaan uuden laukan, mutta kovin hallittua saati hillittyä se ei ollut. Lopulta opettaja tuli ohjaamaan menoamme, jolloin hommaan tuli jotain tolkkua. Saimme mennä aina tovin ympyrää laukassa ennen kuin kuvittelimmekaan suunnanmuutosta. Sekin tehtiin siirtymällä riittävän ajoissa raviin ja tekemällä uusi laukannosto rauhassa. Onneksi pääsimme syynättäväksi, sillä omilla taidoillani ja kärsivällisyydelläni en olisi saanut menoa tasoittumaan.
Tunnin päällimmäisenä fiilikseni oli harmistus siitä, etten osaa jarruttaa saati ohjata kunnolla. Hilima on edelleen ihana hevonen, mutta näillä puutteilla menomme on melkoista kipittämistä vailla rattia. Mikäpä siinä, jos tarkoituksena on mennä miten sattuu, mutta lähtökohtaisesti se ei yllättäen ole tavoite. Hiliman kanssa voisin kyllä oppia melkoisesti näiden asioiden parissa, kun vain malttaisin keskittyä oppimaan. Jos jotain positiivista hakee, niin Hiliman jälkeen Jetti tuntuu aina niin mutkattomalta ratsastaa. No, mutta treeniä, treeniä niin kuin olen noin miljoona kertaa aiemminkin sanonut.
