Pääsin korvaamaan sunnuntain tuntini aiempana vakiopäivänäni eli keskiviikkona. Ratsuarpajaisten tulos ilahdutti valtavasti, sillä pääsin testaamaan tallin nuorimman ratsun. Kyseessä oli siis Quastone eli Tauno, 2009 syntynyt ruuna. Säkäkorkeutta ruunalla on noin 150 senttiä, ja sen koulutustaso on tällä hetkellä helppo C. Ratsukoita tunnilla oli kahdeksan, ja päätreeniaiheena oli pohkeenväistö.
150-senttinen Tauno tuntui selkään muuten ihan hyvältä, mutta melkoisen kapealta. Jaloillani oli halattavana enemmän ilmaa kuin hevosen kylkiä. Käynnissä sain väänneltyä kinttujani niin, että sain ne Taunon kylkiin tuntumalle, mutta helppoa se ei ollut. Tunnin pääkuviona oli kääntyä lyhyen sivun loppupuolelta pitkälle sivulle ja tulla siitä uralle pohkeenväistön avulla. Sen jälkeen jatkettiin tovi suoraan, kunnes pyöräytettiin ympyrä. Pohkeenväistöjä tultiin niin käynnissä kuin ravissa ja ympyröitä ravissa ja laukassa. Lopuksi oikeaa laukkaa työstettiin koko kenttää ja ympyröitä hyödyntäen.
Aika totista meininkiä.
Pohkeenväistöissä niin käynnissä kuin ravissa sain keskittyä siihen, että Tauno malttoi odottaa eikä kiirehtinyt. Samalla sain tehdä pyynnöt mahdollisimman yksinkertaisesti ja kevyesti, jotta Tauno ei reagoinut niihin ylikorostetusti. Välillä apuni olivat ilmeisesti ristiriidassa, sillä Tauno ei tajunnut pyyntöjäni ja pysähtyi paikoilleen. Välillä taas unohdin itse kontrolloida ei-väistävää puolta, jolloin Tauno ei tehnyt väistöä, vaan pullahti uralle muutamalla hassulla askeleella. Saimme työstön myötä niin käynnissä kuin ravissa muutamia vahvasti sinnepäin olleita hetkiä, jotka ilahduttivat. Tauno opetti väistöissä mukavasti rauhallisuutta ja selkeyttä sekä niin ulkopuolen kuin etuosan kontrollointia.
Ravi- ja laukkatyöskentelyssä sain kerrata kovasti ulkoapujen merkitystä, sillä muutoin Tauno lähti ympyröillä aivan omille teilleen. Taunon laukka tuntui selkään hassulta, joten korkealta. Istuminen rauhassa tuotti siis alussa vähän ongelmia ratin puuttumisen lisäksi. Niin ja oikeassa kierroksessa meillä meni aina tovi, että saimme laukan nousemaan käynnistä. Tauno ei ymmärtänyt pyyntöjäni, vaan tarjosi ravia uudelleen ja uudelleen ennen kuin aina sain kerrottua sille, mitä oikeasti halusin. Tässä vaiheessa huomasin taas unohtaneeni, että allani on nuorukainen, joka ei osaa lukea ajatuksia saati ole tottunut eri tavalla ratsastaviin kuskeihin. Hyvä kertaus tästä asiasta jälleen kerran: jokaista hevosta on hyvä osata kuunnella ja ratsastaa sen mukaan. Laukassa saimme kohtuullisen vähän hyviä hetkiä, mutta vaikeuksien jälkeen ne muutaman askeleen onnistumisetkin tuntuivat ihan kivoilta. Tulipahan taas huomattua, kuinka sisäohja ei todellakaan ole avain onneen.
Voi apua tätä istuntaa. Tauno & Notre Damen kellonsoittaja.
Loppuraveissa Taunolla meinasi olla vähän kiire, mutta hienosti se malttoi välillä. Taunosta jäi tämän ensimmäisen kerran perusteella kuitenkin ihan hyvä fiilis. Se vaikutti mukavan mutkattomalta ja eteenpäinpyrkivältä. Toki sen keskittyminen karkasi tunnin aikana useampaan kertaan, mutta sitä nyt voi olettaakin viisivuotiaalta. Niin ja ratsastajalta itseltäänkin vieläpä, hah. Opettajakin tuumasi, että välillä Tauno näytti selvästi olevan innoissaan, kun se tajusi sille antamani pyynnöt. Hienostihan se teki kaiken, minkä osasin sille kertoa. Kun taas emme ymmärtäneet toisiamme, tarjosi Tauno ratkaisuksi pysähdystä tai pientä reipastumista. Hienoa Taunossa oli se, ettei se vetänyt missään kohtaa hernepeltoa turpaansa, vaan lähinnä tuntui ihmettelevän kuskin häsellystä. Oikein mainio ominaisuus tunteja tekevältä ratsulta. Toivon tietysti toistekin pääseväni Taunon selkään, niin ehkä voisin jatkaa tästä, mihin nyt jäimme.
