Sunnuntaille olimme sopineet kolmen ratsukon kankitunnin tallin entisen opettajan syynissä. Ratsunani oli Pera ja kavereilla Jussi ja Rappen, jonka menosta voi lukea Noran blogista. Tunnin aiheena olivat siirtymät, voltit, sulkutaivutus sekä myötä- ja vasta-asetukset.
Tunti aloitettiin menemällä pääty-ympyrällä ensin siirtymiä käynnistä pysähdyksiin ja takaisin ja sen jälkeen käynnistä raviin ja takaisin. Opettaja ohjeisti, että siirtymien pitäisi onnistua rennosti ilman, että hevonen jännittyy niinä hetkinä. Yritin keskittyä siihen, että tekisin siirtymän mahdollisimman paljon istunnalla. En onnistunut saamaan itseäni niin hyvin kasaan, joten tarvitsin myös ohjan apua. Opettajalta tulikin kommenttia, että siirtymisissä tuntumani pääsi aina löystymään. Mielestäni käytin ohjaa kuitenkin vähemmän kuin yleensä, mutta silti sain Peran jännittymään siirtymisissä alaspäin. Pysähdykset kuitenkin onnistuivat ilman, että Pera yritti tepastella eteenpäin. Siirtymät ylöspäin puolestaan vaativat vähän nohittelua. Hehkuttamisen arvoisia siirtymiä en saanut, mutta onneksi ne vähän hinkatessa paranivat.
Tämän jälkeen siirryttiin pyörittelemään ravissa pääty-ympyrälle pienempiä voltteja. Opettajalta tuli kommenttia, että Pera tykkäsi kulkea vasen etuosa jatkuvasti vähän ulompana. Korjausvinkkinä oli pyytää vasemmalla pohkeella ulkojalkaa töihin, jottei sillä olisi aikaa valua ulos. Yritin kovasti työskennellä pohkeellani, mutta vaikealta tuntui. Sitten opettaja vinkkasi ottamaan lisäavuksi asettamisen ulos. Tämän ja jonkinlaisen pohjetyöskentelyn tuloksena Pera alkoi olla hieman suorempi. Ympyrän sisälle tehdyt pienemmän voltit menivät hetkittäin aika kivasti, kun opettajan johdolla olin saanut Peraan vähän aktiivisuutta. Pera kulki myös hyviä aikoja pyöreänä, joiden aikana juuri nämä voltitkin tuntuivat mutkattoman helpoilta.
Seuraavaksi päästiinkin tekemään keskihalkaisijalla noin 40 metrin matkalla sulkutaivutuksia molemmille puolille ensin käynnissä, sitten ravissa. Sulkutaivutus oikealle sujui melkein kuin itsestään. Sen sijaan vasempaan suuntaan tehtynä vaikeuksia tuli sekä hevoselle että minulle. Ongelmana oli, että joko etupää luikahti karkuun takapään pysyessä paikoillaan tai että en saanut mitään kontrollia etupäähän takapään singotessa muualle. Opettaja kehotti viemään vasemmalle tehdyssä sulkutaivutuksessa vasenta pohjetta vähän edemmäs ja hyvin tukemaan hevosta. Tällä tavoin sain painoani oikein ja samalla estettyä etupään mahdollisen pullahtamisen. Oman istunnan kanssa oli melkoista työstöä ennen kuin sain yhtään annettua Peralle selviä viestejä. Kun maltoin tehdä sulkutaivutuksen vasemmalle pala kerrallaan hitaasti, taipui hevonenkin lopulta muutamiin aika hyviinkin pätkiin alun ongelmat huomioiden.
Laukkaa puolestaan työstettiin kukin ratsukko omalla ympyrällä, jossa otettiin väliin vasta-asetuksia sekä pyöräytettiin pienempiä voltteja myötäasetuksessa. Opettajalta tuli kommenttia, että polveni saisivat olla rennommin ja että etunojassa kenottamisen sijaan istuisin ryhdikkäämmin. Näitä asioita miettimällä laukkatehtävässä tuli monta makeaa hetkeä. Vasta-asetuksissa etenkin oikeassa kierroksessa sain Peraa taas vähän suoremmaksi ja myötasetukseen palatessa laukka rullasi mukavan pehmeästi hevosen ollessa pyöreä. Voltit lähtivät myös pääosin hyvin, ja Pera meni nekin kummemmin laukkaa sammuttamatta.
Hetkittäin Pera taisi mennä rehellisesti pyöreänä itseään kantaen, sillä ne kohdat olivat uskomattoman kevyitä ja helppoja. Oma istunta tuntui olevan hyvin kasassa ja hevonen energisenä, jolloin ei oikeastaan tarvinnut muuta tehdä kuin antaa vain mennä. Suuntaa vaihtaessa tosin taannuin hetkeksi alkeistuntilaiseksi, kun en jostain syystä meinannut saada Peraa laukkaamaan. Muutamat kerrat Pera nosti laukkapyynnöstäni kootun laukan muutaman askeleen ajaksi, kunnes pudotti raville. Opettaja kommentoi käteni jäävän jarruttamaan, joten nostossa piti muistaa ajatella myös nopeaa myötäystä. Lopulta sai laukan uuteenkin suuntaan ja pääsin taas nauttimaan hyvistä hetkistä. Tässä taisi tulla myös elämäni parhaimmat laukkahetket tehtyä. Olin aika fiiliksissä tästä, kuten arvata saattaa.
Kaiken kaikkiaan vaikka tunnin aikana saikin välillä työstää ja säätää, meni tämä tunti ensimmäiseen kankikertaani Peran kanssa verrattuna paljon paremmin. Silloin esimerkiksi laukassa työstäminen tuntui paljon vaikeammalta, kun taas nyt Pera meni hienosti ja ennen kaikkea rennosti ainakin omasta mielestäni pitkiäkin pätkiä. Kankien kanssa Pera tuntui jälleen myös niin paljon helpommalta kuin nivelillä. Niiden kanssa siinä hevosessa tuntuu olevan satoja liikkuvia osia, kun taas kankien kanssa niistä putoaa ainakin puolet pois.
Kysyin vielä tunnin loppuun opettajalta kommentteja menosta. Istuntani oli kuulemma hyvä, mutta käteni tahtoivat elää omaa elämäänsä milloin liian alhaalla, milloin liian ylhäällä ja milloin ties minne seikkailemassa. Saisin keskittyä jatkossa hakemaan tasaista kättä, joka pysyy sellaisena tehtävästä riippumatta. Opettajalta tuli myös kehu siitä, että sain korjattua Peran kanssa ilmenneitä ongelmia aika hyvin. Tunnista ja näistä kommenteista jäikin todella hyvä mieli, jolla toivottavasti pärjää taas monet vaikeammat tunnit.
