Opettaja kertoi Pupesta sen, että on tasainen menijä, joka kuitenkin reagoi päänheilutuksella epätasaiseen tuntumaan tai istuntaan. Alkukäynneissä sain nohittaa hevosta liikkumaan, sillä se mieluusti jäi hitailemaan. Vasemmalle puolelle asetukset menivät heikommin läpi eikä sisäpohkeeni tuntunut tarkoittavan mitään. Vasemmassa kierroksessa myös monesti tunsin, kuinka vasen ohja oli ihan tyhjä enkä keksinyt ratkaisua, miten olisin saanut hevosen tasaisesti molempien ohjien tuntumalle. Alkuravissa opettaja puolestaan komensi ratsastamaan hevosta liikkumaan enemmän, sillä se jatkoi hitailuaan. Ohjeeksi tuli myös tehdä ulko-ohjalla nostavia pidätteitä ja pyytää pohkeilla eteen, jos hevonen tahtoi valua turhan alas. Puppe pyöristyi hetkittäin, mutta vilahti myös nopeasti turhan alas.
Verryttelylaukassa sain taas palautetta liian hitaasta laukasta, jolloin yritin saada hevoseen liikettä hetkittäin onnistuen. Vasen laukka ei ensin meinannut nousta, joten muistutin raipalla. Tuloksena pari takajalan potkaisua ja sitten vasta laukka. Näitä protesteja sain samaan suuntaan tunnin aikana vielä parit lisää. Mikä lie mättänyt, sitä en keksinyt myöskään. Laukassa opettaja ohjeisti myös pitämään hevosen pään ylhäällä, jottei se painuisi etupainoiseksi. Opettaja tsekkasi myös kevyen istunnan ja kommenttina tuli vetää hartioita taaksepäin, jotta olisin ylävartalosta suorempi. Täytyy jatkossa miettiä taas, kuinka pahasti olen kumarassa, kun luulen olevani suorassa. Muuten kevyt istunta tuntui itsestä hyvältä ja siinä oli helppo olla. Vaikuttavana tekijänä taisi hyvin olla oikea estesatula yleissatulan sijasta.
Tämän jälkeen harjoittelimme laukanvaihtoja esteillä 3 ja 6 tosin piirroksesta poiketen eri suuntiin hypäten. Kuutoselle tultiin oikeassa laukassa ja se hypättiin ensin päinvastaisesta suunnasta ja siitä jatkettiin kolmoselle vasemmassa laukassa, kunnes esteellä laukka vaihdettiin oikeaksi. Ihme ja kumma kyllä tällä kertaa vasemmat laukat sain vaihtumaan oikeaksi, mutta oikeasta laukasta ei tullut alussa vaihtoja vasempaan. Opettaja kertoi syyksi sen, että vaikka johdin kyllä, oli painoni hypyssä yhä oikealla puolella. Ohjeena oli katsoa paljon selkeämmin katsomoa kohti vasemmalle ja tuoda painoa samalla sille puolelle. Lopulta taisimme saada tämänkin laukan oikein, mutta kaarsimme esteen jälkeen vähän liian pikaisesti vasemmalle. Korjausvinkkinä oli ottaa ulkopuoli haltuun, jolloin hevonen ei lähtisi johtamisen jälkeen painumaan liikaa.
Lopuksi hyppäsimme koko radan. Ensimmäisellä kierroksella estekorkeudet olivat jotain 70 sentin tienoilla ja toisella kierroksella 80-85 senttiä. Pakko myöntää, että hieman jännitti, mutta halu päästä hyppäämään isompaa onneksi nujersi jännityksen. Ensimmäinen kierros meni ihan ok. Vasen laukka nousi taas parin takasen potkun jälkeen, mutta jälleen jäin matkustamaan ja vauhti vähän hyytyi linjalle. Kolmella päästiin, mutta ei kauhean sujuvasti. Kolmoselle tuli vähän höpö tie, kun ratsastin kaarteessa vähän turhan pitkälle. Laukka ei muistaakseni vaihtunut, vaan ravin kautta piti vaihtaa. Kaarteessa opettaja huuteli ottamaan taas vähän laukkaa ja hevosen päätä ylös. Linja meni tähän suuntaan vähän paremmin ja ellen väärin muista, saimme myös laukan vaihdettua kuutosella.
Toiselle kierrokselle ohjeeksi tuli mennä sitä kuuluisaa sujuvampaa laukkaa koko radan läpi. Uusia ongelmia ei onneksi tullut ja paras onnistuminen tuli esteille 4 ja 5, kun laukka oli hyvä, tiesin hevosen hyppykohdan ja olin mukana kaikin puolin oikeaan aikaan. 85 sentin este ei siinä vaiheessa tällaiselle nynnylle tuntunut miltään, kun kaikki palaset olivat kohdillaan ja Puppe liidätti meidät kepoisasti sen yli. Sisäinen esteratsastajani tanssi ilon ripaskaa kouluratsastajani silinterin päällä ja pakkohan siinä oli vain hymyillä. Puppe toimi kivasti enkä koko radan aikana ehtinyt miettiä, että apua, onpas siinä iso este edessä. Sen sijaan yritin vain hokea itselleni, että anna hevosen laukata, myötää ja nauti.
Tunnin loppuun tuli siis varsin hyvältä maistunut onnistuminen. Opettajalta uutena bongauksena tuli tuo hartioideni painuminen kevyessä istunnassa kumaraan, mutta muuten kommentit olivat vanhoja tuttuja: myötääminen ja sujuvan laukan puute. Vaikka Puppe olikin vähän enemmän eteenpäin ratsastettava hevonen, ei se kuitenkaan ollut varsinaisesti laiska eikä yhtä kertaa lukuun ottamatta venkoillut estettä lähestyen. Tuo yksi kerta sattui laukanvaihtoharjoitukseen, kun lähestyimme kolmosestettä toisesta suunnasta. Siinä Puppe koetti valua oikealle ohittamaan esteen, mutta sain sen kuitenkin ohjattua esteen yli. Pupen hyppyihin oli helppo mukautua, ja erityisen tyytyväinen olin siihen, etten sukeltanut tunnin aikana eivätkä pohkeeni heilahtaneet taakse. Katse oli pääosin kunnossa ja hiljalleen kätenikin muistivat alkaa myödätä. Paras anti oli huomata, ettei se 80 senttiä tämän tunnin perusteella olekaan mahdoton tavoite keväälle. Olin siis tuntiin enemmän kuin tyytyväinen ja nyt toivottavasti uudella innolla jaksan alkaa korjata estevalmennuksessakin virheitäni.
