Yliratsastaja esteillä

Vihdoin ja viimein meillä oli perjantain tunnilla esteitä. Olin jo torstain estevalmennuksessa mennyt toivomaan Potteria, ja toive meni onneksi läpi. En muista hypänneeni tällä hevosella kertaakaan, mutta sivusta seuranneena siitä on jäänyt hyvä kuva. Potter ylittää esteet kiltisti, mutta tykkää helposti jäädä lyhyeen laukkaan, jos sille ei muistuta sen olevan ihan hevonen, ei poni. Tunnin tehtävät pysyivät puolestaan samoina kuin estevalmennuksessa.

Alkuverkassa testailimme kevyttä istuntaa ravissa. Potterilla on aika pomppuisa ravi, joten istuntani oli melkoisen hataraa. Keskittymiseni oli päättänyt jäädä matkasta, joten hihitin selässä enemmän kuin yritin saada tasapainoisempaa menoa. Ennen hyppelyitä menimme myös kahden puomin suoraa linjaa ensin ravissa. Puomien välissä piti ehtiä käydä käynnissä samoin kuin siirtyä käyntiin lyhyen sivun koittaessa. Potter meni tämän näpsäkästi ilman ongelmia. Linja tultiin myös laukassa ja väliin piti saada hevosesta riippuen viisi tai kuusi askelta. Yritin kovasti saada viisi askelta, mutta kuusi tuli kerta toisen jälkeen.

Kun linjan puomit nostettiin lopulta pieniksi pystyiksi, taisin kertaalleen saada väliin viisi askelta. Potterin ponnistuspaikat oli helppo nähdä, joten hyppyihin mukautuminen meni koko tunnin aikana pääsääntöisesti hyvin. Mitä nyt muutamat kerrat innoissani ajattelin, että lähdetäänpä vähän kauempaa, josta hevonen ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Ärsyttävää, että olen turhankin hyvin oppinut tavan yrittää mieluummin hyppäämistä liian kaukaa kuin maltillisesti vielä yhtä askelta odottaen.

Ennen rataa kokeilimme myös laukanvaihtoja lävistäjillä olleilla esteillä. Vasemmalle saimme laukat vaihtumaan, mutta heikompi puoleni eli oikea oli taas hyvin vaikea. En ollut tajunnut pistää oikeaa puoltani jo alkuverkassa toimimaan, joten se oli tekemättä yhtään mitään noina hetkinä. Jouduimme sitten vaihtelemaan vasemmat laukat oikeaan ravin kautta, kerran tai pari taisi vaihtua lennosta. Voisin ottaa ihan kokonaisen tunnin ratsastettavaksi sillä mielellä, että oikea puoleni alkaisi viimein toimia. Ilmeisesti ongelmat johtuvat oikean puoleni toimimattomuuden lisäksi siitä, että painoni jää vahvasti vasemmalle, jolloin hevosen on vaikea vaihtaa laukkaa. Tätä taas en muista monena hetkenä miettiä, ellei siitä huomauteta erikseen.

Radan estekorkeus oli enimmillään 60 senttiä ja ehdimme tulla radan kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella rata meni muuten ok, mutta hetkittäin kaikesta yliratsastuksestani huolimatta vauhti vähän hyytyi, jolloin laukat jäivät vaihtumatta. Ykköselle spurttasin, jolloin se ja myös kakkonen ylittyivät ok. Kolmoselle tultiin liian oikealta, jolloin laukka jäi vaihtumatta. Vaihto tehtiin joko ravista tai lennosta, en enää muista. Koska tie kolmoselle oli ollut kehno, valuimme pahasti neloselta ohi. Mutkan kautta sain Potterin kuitenkin suunnilleen esteelle, jonka se ylitti kiltisti. Nelosen ja viitosen väli meni kuudella, vaikka olin itse jo hyppäämässä viiden laukan jälkeen. Kuutosella saatiin laukka vaihtumaan, seiskalla ei, mutta sain vaihdettua ravin kautta myötälaukan ja pääsimme kasin ja ysin yli ihan hyvin.

En ollut kauhean tyytyväinen rataan, sillä se oli melkoisen kaukana tasaisesta menosta. Toiselle kierrokselle lähtiessä yritin keskittyä siihen, että saisin sujuvan laukan heti alusta ja antaisin hevosen sitten tehdä työnsä. Toinen kierros oli hitusen parempi, mutta edelleen laukanvaihdot oikealle jäivät onnistumatta. Tiet olivat kuitenkin paremmat ja välillä muistin jopa antaa hevosen laukata häseltämättä itse niin kuin ensimmäisellä kierroksella. Välillä taas sorruin ajamaan hevosta liikaa eteen, vaikka se liikkui valmiiksi jo ihan ok.

Toiselta tuntilaiselta tuli aiheellisesti kommenttia siitä, että Potter oli välissä näyttänyt hätääntyneenä miettivän, että minähän menen jo, kuinka kovaa oikein pitää päästä. Sorruin siis lahkakkaasti yliratsastamaan. Tämä taas johtui siitä, etten jännittänyt Potterin kanssa hitustakaan. Kun en jännitä, unohdan keskittyä ja ajan hevosta päättömästi eteen. En tajua, miksi minun pitää sössiä juuri ne kerrat, kun kerrankin ei jännittäisi ja voisin keskittyä tekemään parempia suorituksia. Ilmeisesti puusilmäisyyteni iski jälleen, kun en monin paikoin tajunnut hevosen liikkuvan jo hyvin. Opettajalta tuli kehu siitä, että menimme reippaasti, mutta samalla hoksautus siitä, että sorruin paikoin yliratsastamaan.

Tunti oli kuitenkin mukava, vaikka oman kaasun hirttäminen kiinni jäikin harmittamaan. Toisaalta, eipähän ollut käsijarrusta tietoakaan. Harmi vain, että menen ääripäästä toiseen sen kuuluisan kultaisen keskitien sijasta. Potter oli kuitenkin sen verran mukava, että jos Lore ei ole ensi viikon estevalmennukseen mennessä toipunut, niin pyydän uusintayritystä Potterin kanssa. Olisi kiva päästä korjaamaan tämän kerran virheet, sillä ajatuksella ratsastettuna tehtävien pitäisi sujua tämän hevosen kanssa varsin vaivatta ja sellaisille kokemuksille olisi hyvinkin tarvetta.