Alkuverkan aloitin itsenäisesti, kun opettajaa ei heti kuulunut. Yritin saada asetuksia läpi ja pitää Epperin liikkeessä myös niiden aikana. Melkoisen nihkeää oli, mutta toisaalta en tainnut jaksaa vaatia edes kunnolla. Sitten yritin saada ratsua aktiivisemmaksi tekemällä käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Käyntiin hevonen siirtyi tosi kivasti, mutta ravi nousi raahustaen. Raipalla nohitettuna meno sentään vähän parani. Muutamat pysähdykset menivät myös tosi helposti. Opettajan saapuessa paikalle verkkasimme kahdella ympyrän kaarella olleella puomilla ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa puomit menivät helposti, ja minulle tuli kommenttia keventää vähän enemmän eteen. Tahdon joskus keventäessä jäädä liikkeen taakse, joten kommentti tuli tarpeeseen. Laukassakin Epper ylitti puomit ihan hyvin, mutta pudotti raville pari kertaa, kun askeleet eivät sattuneet kohdilleen.
Ennen rataa hyppelimme kavaletin, pystyn ja kavaletin jumppaa sekä kaarevaa linjaa. Jumpassa ongelmaksi muodostui se, että Epper tahtoi hyytyä juuri hetkeä ennen ensimmäistä hyppyä, jolloin yli mentiin vähän kömpelösti. Yritin saada hevosen kunnon laukkaan hyvissä ajoin ennen estettä ja välillä onnistuinkin, mutta Epper silti vähän jarrutti juuri ennen estettä. Koetin sitten olla skarppina rohkaisemassa hevosta, mutta olin melkoisen hidas kannustamaan oikeassa kohdassa. Jumpan pysty käväisi parin hypyn verran tolppien merkintöjen mukaan 80 sentissä. Epper meni kiltisti senkin yli eikä kuskia hirvittänyt pätkääkään. Kaarevalla linjalla ongelmana oli se, etten saanut hevosesta irti hyvää laukkaa, jotta laukat olisivat vaihtuneet hypyissä. Onnistumisen tai pari taisin lopulta saada tässäkin.
Tämän kertainen pidempi rata oli mukava hallintatehtävä kaarevilla linjoillaan. Estekorkeudet olivat maksimissaan 60-65 senttiä. Rata tultiin ensimmäisellä kerralla hypäten vain esteet 1-7 ja toisella kierroksella puolestaan kaikki. Ensimmäisen kierroksen ongelmana oli sama hevosen hyytyminen juuri ennen hyppyä. Koetin kovasti saada Epperiin virtaa, mutta ilmeisesti jäin kuitenkin aina matkustamaan liikaa, minkä se huomasi heti ja reagoi hidastamalla. Kaarevalla linjalla 3-5 sattui vielä niin, että Epper lähtikin nelosesteelle kauempaa, johon en ollut valmistautunut. Tuloksena löysät ohjat, mutta siitä huolimatta päästiin viitosenkin yli. Olisi taas opittava olemaan hereillä sen verran, että tällaiset asiat eivät pääsisi yllättämään ihan niin paljoa. Jokaisesta esteestä pääsimme kuitenkin yli eikä Epper kertaakaan yrittänyt olla hyppäämättä tai väistää estettä.
Toisella kierroksella ei tullut uusia ongelmia, vaan päinvastoin sain Epperin etenemään vähän paremmin. Tuloksena oli paljon sujuvampia hyppyjä ja laukatkin vaihtuivat pääosin esteillä, kerran jopa lennosta. Vaikka patistinkin melkoisen tomerasti Epperiä liikkumaan, muistin jopa rauhoittua niinä hetkinä, kun hevonen laukkasi kunnolla. Tästä onnistumisesta tuli itselle tosi hyvä mieli, sillä jään usein ajamaan hevosta turhaan tajuamatta rentoutua. Toiseen kierrokseen olin siis paljon tyytyväisempi samoin kuin opettaja. Hän tuumasi Epperin passaavan minulle eteenajoviettini takia, sillä se juuri tarvitsee sitä liikkuakseen. Täytyy kuitenkin Epperinkin kanssa löytää se kaasutuksen jälkeinen rullausvaihde, ettei hevonen kyllästy jatkuvasti selässä säätävään kuskiin.
Loppuun hyppäsimme vielä kaksi kertaa vasemmassa kierroksessa suoran linjan, jolla oli esteet 8 ja 5. Tavoitteena oli vain saada rullaava, hyvä laukka, jotta linja menee näpsäkästi. Epper oli tässä vaiheessa jo mukavasti hereillä, joten linja meni meillä mukavasti. Tunnin viimeisessä tehtävässä osui moni asia nappiin: hevonen liikkui, olin itse menossa mukana, katse pysyi eteenpäin, hyppypaikka oli molemmille selvä ja kaiken huipuksi oma istuntani ja käteni toimivat mukavasti. Tähän oli hyvä päättää tunti, ja onnistumisten hurmassa pyysin Epperiä seuraavaankin valmennukseen. Oli kyllä kiva, että jokerikortti paljastui aika mukavaksi esteratsuksi.
