Aaltopituudet paremmin kohdillaan

Perjantain tunnille minulle oli pistetty Hilanteri, ja viime kerran laukkahankaluuksien jäljiltä vähän voivottelin tuuriani. Kokeilin sitten rapsuttelemalla ja positiivisella mantralla hokea hevoselle, että kun pääset tunnille, sinusta kuoriutuu vaativien koululuokkien kisatykki, jolla on oma moottori. Liekö tämä vai juuri ennen maneesiin suuntaamista tallin entisen opettajan tuumaus hevoselle mennä hienosti auttanut, sillä tunti meni itse asiassa kerrassaan mukavasti. Hihkuin heti maneesiin päästyäni, että voisimmeko mennä osittain puomeja. Toive meni läpi, kun kukaan neljästä muusta ratsukosta ei sitä ainakaan ääneen vastustanut.

Ensimmäisenä tehtävänä oli mennä pohkeenväistöä pitkältä sivulta vähän keskemmäs, siitä hetki suoraan, kunnes palattiin uralle väistättäen. Aluksi tehtävää mentiin hetki käynnissä, kunnes sitä jatkettiin harjoitusravissa. Hilanterin kanssa minulla on yleensä ongelmana se, että hevosessa tuntuu olevan noin sata ja yksi liikkuvaa osaa, josta en saa kiinni yhdestäkään. Nytkin huomasin, etten tainnut koko tunnin aikana saada muutamaa lyhyttä hetkeä lukuun ottamatta hevosta kunnolla molemmille ohjille saati pohkeiden väliin, vaan jossain oli aina vähän löysää. Tällä kertaa Hilanteri oli kaikeksi onneksi kuitenkin jättänyt ainakin kymmenen liikkuvaa osaansa talliin, sillä se oli itsekseen kohtuullisen mutkaton.

Pohkeenväistöt oikealle sujuivat sekä käynnissä että ravissa aika kivasti. Kevyet pohjemerkit ja oman vartalon suuntaaminen väistön suuntaan saivat hevosen väistämään helposti. Huomasin kuitenkin, että hevosen etupää tahtoi välillä tehdä ihan omia kuvioitaan, jolloin koetin hakea sitä paremmin ulko-ohjan tuelle. Välillä taas valaistuin sen suhteen, että pohkeiden käyttö auttaa korjaamaan asioita paljon paremmin kuin ohjilla säätäminen, jolloin Hilanteri menikin paremmin. Vasemmalle pohkeenväistöt tahtoivat takkuilla. Joko itse kiskoin Hilanterin etupäästä mutkalle tai se esitti vääntymistaitojaan, mutta välillä esitimme väistöä lapa edellä seikkaillen. Sitten ymmärsin taas käyttää väistättävää pohjetta aktiivisemmin ja pitää vähän enemmän hevosta suorana, jolloin Hilanteri väisti paremmin. Vasempaan suuntaan hevosta sai myös vähän nohittaa liikkumaan, joten ilmeisesti se oli sen jäykempi puoli.

Väistöpuuhia jatkettiin tekemällä koko maneesista kaksi neliötä. Katsomopäädyssä mentiin oikeassa kierroksessa ja peilipäädyssä vasemmassa. Tarkoituksena oli ratsastaa kulmat niihin hyvin taivuttaen ja heti uuden sivun avautuessa eli periaatteessa vielä kulmaa ratsastaessa väistättää hevosta muutama askel sisemmäs ja jatkaa siitä suoraan kohti uutta kulmaa. Tehtävää harjoiteltiin lyhyesti käynnissä ja sen jälkeen sekä ravissa että laukassa. Oikea kierros sujui meillä taas paremmin. Hilanteri oli mukavasti kuulolla, jolloin kulmat menivät hyvin samoin kuin väistöaskeleet sekä käynnissä että ravissa. Mitään uutta ongelmaa ei tullut, joten tehtävää oli mukava tehdä, ja opettajaltakin tuli positiivista palautetta menostamme. Vasemmassa kierroksessa piti aluksi vaatia vähän tarmokkaammin ennen kuin Hilanteri lähti väistämään helpommin. Sen jälkeen väistöt tähänkin suuntaan muuttuivat alkutuntia helpommiksi.

Laukassa ei tarvinnut onneksi tällä kertaa kinastella niin paljon kuin viimeksi. Muutamat kerrat Hilanteri toki kyseenalaisti laukkaamisen ja pudotti raville, mutta muuten se meni laukkaosuudetkin kivasti. Väistötehtävässä oikeassa kierroksessa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että väistön jälkeen olisin saanut mennä hetken paremmin suoraan ennen uutta kulmaa. Nyt en joka hetki korjannut hevosta kunnolla, vaan se hetkittäin jatkoi lipumista sisemmäs. Vasemmassa kierroksessa puolestaan tulivat nuo pudotukset raville, kun en saanut väistöapuja läpi, ja hevonen päätti tehdä omia ratkaisujaan. Opettajalta tulikin hoksautus, että minun tulisi käyttää selvemmin pohkeita eikä vain yrittää ohjilla. Pohkeiden käytöstä olin saanut jo aiemmin tunnilla ahaa-elämyksen, mutta näemmä en osannut soveltaa sitä enää laukassa. Lopulta saimme vasemmallekin ihan kohtuullisia väistöaskelia, jolloin tehtävä ei jäänyt kaihertamaan.

Puomitehtävänä oli estevalmennuksesta tuttu kuvio. Siihen tutustuttiin ensin lyhyesti ravissa menemällä siis ensimmäisenä pienempi ympyrä yhden puomin yli ja siitä sitten isommalle, kahden puomin ympyrälle. Vasempaan kierrokseen tehtävä meni itse asiassa paremmin. Kertaalleen Hilanterilla meni askeleet sekaisin ja se pudotti raville, mutta muut kerrat saimme laukan säilymään hyvänä, käännökset onnistumaan ja kahden puomin väliin helposti sujuvat neljä askelta. Oikeaan kierrokseen puolestaan tuli vaikeuksia kahden puomin kohdassa. Toin Hilanterin muutamia kertoja huonosti puomille, jolloin se harppasi sille kauempaa, mikä tuli minulle aina yllätyksenä. Sitten tajusin ylittää ensimmäisen puomin vähän oikeaa reunaa lähempää, jolloin väliin menikin vain kolme, mutta kuitenkin hyvin sujuvaa askelta.

Tunnista jäi todella hyvä mieli, vaikka ongelmiakin oli. Loppuraveissa tuli myös lisää syytä hymyyn, kun tehdyillä loivilla kiemuraurilla sain Hilanteria vähän pyöristymään ja venyttämään vähän ohjan perässä. Tällä kertaa aaltopituutemme olivat hitusen lähempänä toisiaan, jolloin muistin taas, miksi aikanaan tähän hevoseen tykästyin. Parhaina hetkinä tunnilla Hilanteri oli mukavan kevyt ja herkkä avuille, jolloin ratsastamisen tuntui taas helpolta. Noissa ongelmakohdissa saatoin myös hyvin syytellä itseäni etenkin, kun alla oli jo hyviä hetkiä. Vielä kun osaisin tajuta ongelman heti, jolloin menoa saisi parannettua muutenkin kuin täältä näppäimistön takaa. Tallin entisen opettajan mukaan niin Tapsaa kuin Hilanteria ratsastetaan asenteella. Tällä tunnilla minulla oli jo mukana sentään se a-kirjain sanasta.