Tämän jälkeen takapään väistätystä hiottiin vielä kahdeksikolla. Suuntaa vaihdettaessa suoristettiin huolellisesti ennen kahdeksikon toiselle puolelle lähdettäessä ja takapäätä väistätettiin sen ajan ulommas. Parhaimmat onnistumiset tulivat oikeassa kierroksessa, kunhan opettaja oli vaatinut vähän enemmän siirtoa. Tässä kierroksessa muistin jopa hetkittäin pitää ulkopuolenkin kontrollissa ja pyytää sisäpohkeella takapäätä ulommas. Ravissakin saatiin aika kivoja hetkiä, jolloin Jetti pyöristyikin ja muuttui mukavan kevyeksi ilman. Vasemmassa kierroksessa könötin tuttuun tapaan painoni kanssa sisäpuolella, jolloin minulla oli vaikeuksia saada apujani selviksi. Homma ei siis sujunut siihen kierrokseen ihan niin nätisti, vaan välissä Jetti jopa liirasi kokonaan ulos. Ongelma korostui etenkin ravissa, mutta hieman tahtia hidastamalla sain Jettiä taas väistämään takaosaa. En kyllä tajunnut yhtään selässä ollessani korjata istuntaa, mikä olisi varmasti auttanut vielä enemmän.
Lopuksi palasimme vielä tuon ylhäällä olevan kuvan kaltaiseen harjoitukseen laukassa. Muutoksena tosin se, ettei laukassa tehty väistöjä, vaan pyrittiin nauttimaan aiempien harjoitusten tuloksesta: kevyestä ja kuulolla olevasta hevosesta. Kuvio tehtiin siis kokonaan laukassa ja suuntaa vaihdettiin tuossa suoristuspätkässä laukka lennosta vaihtaen. Jetti oli koko tunnin ajan tykännyt vähän kyttäillä milloin mitäkin. Täytyihän sen valtavan alueen valaistun kentän ulkopuolella olla varmasti täynnä kaikkia pieniä hevospoloja ahmivia hirviöitä. Säikähtipä ratsu kertaalleen myös itsensä ja toisen ratsun varjoakin, onneksi vain paikallaan vähän vavahtaen. Tässä vaiheessa kuvan mukaan vasemmassa päädyssä tehdystä laukasta ei tahtonut tulla mitään, kun Jetti puski puoliympyrältä kunnolla sisään. Oikeassa päädyssä heppa sentään vähän malttoi mennä nätimmin, mutta oli silti vähän muissa maailmoissa. Yritin sitten saada hevosen huomion pyytämällä sitä enemmän eteenpäin. Tuloksena oli vauhdikkaammin laukkaava ratsu, joka ei vieläkään kuunnellut ratsastajaansa. Ei hyvä. Meno huononi tästä myös sillä, ettei Jetti tuntunut oikein kevyeltä ja kaikista vähiten yhtään kuulolla olevalta. Niinpä puoliympyrät eivät olleet kauhean nättejä saati helppoja. Laukanvaihdot suuntaa vaihdettaessa sen sijaan onnistuivat muuten hyvin, mutta päästin hevosen aina vaihdon yhteydessä puskemaan jo uuteen suuntaan, vaikka tarkoituksena oli päästä vielä vaihdonkin jälkeen hetki suoraan. Oma keskittyminen menee näemmä vieläkin liikaa vaihtamiseen, vaikka siinä ei paljoa tarvitse tehdä. Niinpä en saanut kauhean nätisti puskemista kuriin, mutta pari hitusen hallitumpaa pätkää saimme lopulta tehtyä.
Opettaja otti meidät vielä lopuksi syyniin, kun huomasi hevosen olevan omissa maailmoissaan. Tahkosimme kuviota ensin ravissa läpi, kunnes Jetti alkoi rentoutua eikä enää kipittänyt kaikkea kuunnellen. Hevosen rauhoittaminen onnistui sillä, että keskittyin itse olemaan mahdollisimman rento ja ennen kaikkea ratsastamaan muina miehinä tehtävää hevosta pienimmästäkin syystä kehuen. Vähitellen Jetti alkoi ravata rennommin ja lakkasi tuijottelemasta. Opettaja neuvoi siirtymään laukkaan rennosti ilman, että muuttaisin omassa ratsastuksessani mitään. Laukka nousikin kohtuullisen rennosti. Alussa Jetti oli taas vähän pinkeämpi tapaus, mutta hiljalleen itseäni rauhoittamalla ja hevoselle jutellessa se alkoi rentoutua. Niinpä saimme loppuun vielä muutamat rauhallisemmat laukat ja vaihdot, jolloin opettajakin oli tyytyväinen menoomme.
Tunnista jäi vähän harmitus siitä, etten osaa muuttaa omaa ratsastustani hevosen mukaan. Enemmän tuntuu, että yritän ratsastaa kaikkia hevosia samalla tavalla ja olen vähän hukassa, kun ne eivät välttämättä toimikaan. Nytkin Jetin kohdalla olisi pitänyt osata olla jämäkkä, mutta rauhallinen. Sen sijaan komensin ja vaadin vailla mitään rentoutta, mikä ei todistetusti rauhoittanut tätä hevosta. Tunti oli kuitenkin mukava, sillä treeniaihe oli mieluinen ja tällä kertaa keskityttiin yhteen asiaan koko tunnin ajan.
