Otsikko tiivistää hyvin tämänkertaisen estevalmennuksen, jossa hyppelin jälleen Lorella. Sen nimi tosin on ilmeisesti jälleen vaihtunut jostain syystä Kukkikseksi, mutta en vielä ole tottunut siihen. Mennään siis Lorella ainakin vielä. Tällä kertaa valmennuksessa ei hypätty rataa, vaan otettiin useampia pieniä pätkiä. Alkuverkka mentiin itsenäisesti. Laukassa Lore tykkäsi puskea molempiin suuntiin, mutta vasemmalle vielä hitusen enemmän. Lorea sai myös hieman pyytää etenemään välillä, sillä se jäi mieluusti vähän hitaammaksi.
Tunnin tehtävät olivat varsin yksinkertaisen kuuloisia. Mukana oli muun muassa kolmen esteen jumppasarja yhden laukka-askeleen välillä, kolmen esteen linja ratsastettuna siten, että keskimmäiseltä esteeltä käännyttiin ympyrälle, jonka aikana ylitettiin toinen este sekä tietysti linjan toinen ja vielä lopuksi se kolmas este. Linjaa hypättiin myös lopuksi ihan vain suoraan. Näillä tehtävillä ja oikeastaan koko tunnin aikana hevonen meni ihan kivasti, mitä nyt välillä tarvitsi muistutusta liikkumisesta, mutta oma mukautumiseni hyppyihin oli taas pahemman kerran kadoksissa.
Kolmen esteen jumppasarjalla huomasin, että jäin tiukasti pitämään kädet paikoillaan myötäämisen sijaan. Opettajalta tuli myös noottia siitä, että sukellan taas ylävartalolla liikaa. Onneksi esteet olivat niin pieniä, ettei tuo myötäämättömyys aiheuttanut ongelmia, mutta ikävää, jos käteni alkavat taas keksiä paikalleen jämähtämisen. Jumppasarjalla myös keskityin liikaa matkustamaan, kun Lore muutamat kerrat lähti lipumaan jo ensimmäisen esteen kohdalla vasemmalle. Opettaja laittoi meille pari sakkokierrosta, kunnes saimme mentyä jumpan paremmin suoraan.
Kolmen esteen linja yhdellä ympyrällä olleella lisäesteelle höystettynä meni muuten mukavasti, mutta pari kertaa Lore vipsautti väliin vastalaukan oikeassa kierroksessa. Näinä kertoina en ollut päässyt hyppyyn mukaan, jolloin pieninkin ajatus johtamisesta oli jäänyt matkasta. Muuten keskimmäiseltä esteeltä kääntyminen ympyrällä olleelle toiselle esteelle sujui aika mukavasti. Tunnilla oli aiemminkin treenattu ympyrällä hyppäämistä, joka myöskin oli mennyt kivasti. Tästä saimme tunnin parhaimmat onnistumisen, kun kerrankin kääntyminen ja hyppääminen sujuivat ja vieläpä samassa tehtävässä.
Loppuun hypättiin vielä tuttu kolmen esteen linja täysin suoraan. Ensimmäisellä kierroksella olin jälleen nukahtanut, ja Lore pisti väleihin neljä askelta. Opettaja käski jättämään yhdet askeleet pois eli väleihin piti mennä enää kolme askelta. Vinkkinä tuli, ettei hevosta oikeastaan tarvinnut hoputtaa tähän vauhtiin, vaan pikemminkin antaa sen vain laukata. Olin siis jäänyt jälleen ratsastelemaan käsijarru päällä. Kun uskalsin olla vähän rennommin, meni Lore linjan nätisti vaadituilla askelilla ja ennen kaikkea niin sujuvasti, että itsekin tiesin, missä mennään ja mistä hypätään. Pitäisi vihdoin uskoa, että sujuvaan menoon tarvitaan hyvä laukka. Hidastelemalla tulee vain enemmän ongelmia.
Tästä kerrasta jäi itselle vähän harmitus siitä, että olen unohtanut myötäämisen, sukeltelen taas ylävartalollani ja vieläpä jätän näkemättä hyppykohtia. Lore sentään keräsi pisteet koti eikä tällä kertaa yrittänytkään kiertää yhtään estettä ja meni muutenkin pientä hitautta huomioimatta kivasti. Koska polle oli mukavana, kehtasin pyytää sitä ensi viikollekin. Lore on ainakin näillä meidän turvallisilla, maksimissaan 60 sentin korkeuksilla luotettavan oloinen tapaus. Suunnittelenkin jo, että alan leipoa siitä itselleni Pera II:sta. Ilman siis niitä epäluottamuslauseita, joita välillemme on alkanut ilmestyä. Ensi viikolla onkin kolmas estevalmennus Lorella, joten ehkäpä se kerta kertoo sen kuuluisan totuuden.
