Otsikkoon on niputettu vähemmän mielikuvituksellisesti perjantain tunnin sisältö. Tunnilla oli ilahduttavasti vain kaksi muuta ratsukkoa lisäkseni. Heti Peran kyytiin päästyäni hihkuin opettajalle, että laukanvaihtotreenit olisivat paikallaan. Olin vikkelänä ehtinyt huomata, että kaikki tunnin ratsut vaihtavat laukan ainakin jotenkin lennosta. Toiveeni meni mukavasti läpi, mutta ensin keskityttiin treenaamaan etuosakäännöksiä ja harjoittelemaan kokoamisen alkeita.
Etuosakäännökset tehtiin jakamalla maneesi kahdeksi neliöksi, joiden kulmat ratsastettiin etuosakäännöksien avulla. Aluksi käännökset tehtiin pysähdyksen kautta, kunnes ne mentiin koko ajan käynnissä pysyen ja lopuksi vielä kokonaan ravissa. Käynnissä pysähdyksen kanssa tehtyä helpommalta suunnalta tuntui oikea kierros. Vasempaan mennessä Pera ennakoi ja pyörähti itse aina uuteen suuntaan. En käsittänyt, mitä tein väärin, kun en saanut hevosta pysymään alussa edes paikoillaan tässä suunnassa. Vähän topakammin pyydettynä hevonen malttoi lopulta seistä, jolloin etuosakäännökset sai tehtyä. Kokonaan käynnissä tehtyinä käännökset menivät ihan hyvin, kun muistin jarruttaa käyntiä, jolloin sain pohjeavunkin läpi.
Ravissa tehdyissä etuosakäännöksissä Pera tykkäsi vähän pullahtaa ulkoa karkuun. Opettaja kehotti ottamaan ravia selvemmin lyhyemmäksi ja jarruttamaan menoa ulkopuolelta sisäpohjetta tarvittaessa raipalla avustaen. Ulkopuolta sai vartioida aika jämäkästi, jotta Pera uskoi olla pullahtamatta. Raippaa puolestaan tarvitsi käyttää vain todella kevyesti sisäpohkeen taakse, niin johan takajalat muistivat tehtävänsä. Huomasin myös, että oma vauhtisokeuteni hankaloitti tehtävää, sillä en ottanut ravia moniin kulmiin tarpeeksi kiinni. Ravissakin paremmat onnistumisen tulivat oikeaan kierrokseen, minkä selitän taas vinkkaralla istunnallani. Etuosakäännösten tekemistä vasemmassa kierroksessa tuskin helpotti se, että painoni oli varmasti enemmän vasemmalla.
Kokoamisen alkeita harjoiteltiin uraa myöten hakemalla hevosia aina muutamien askelien ajan lyhyemmäksi, mutta napakaksi. Ohjeena oli ajatella ohjia hetkittäin sivuohjamaisesti pysymään paikoillaan, kun taas pohkeet pyytäisivät hevosta pysymään silti aktiivisena. Kokoamistreenit ovat jostain syystä ihmeen hankalia minulle. Selässä ollessani pääsin analysoinnissani siihen saakka, että koska en ole ratsastanut hevosta liikkumaan rehellisesti koko tunnin aikana, on eteenpäinpyrkimys kokoamisen kannalta riittämätöntä. Niinpä monet pätkät menimme Peran kanssa hitaasti taapertaen vailla energisyyttä. Pyöreyttä Pera kyllä tarjosi, mutta samalla sen takaosa sammui melkoisesti. Lyhentämisen jälkeen en saanut sitä liikkumaan rennosti itse eteen venyttäen, mikä kieli lyhennysten epäonnistumisista.
Ravissa puolestaan meni onneksi vähän paremmin, kun Pera liikkui siinä itse paljon paremmin. Yhden pätkän ajan luulen saaneeni tuntumaa siitä, miltä kootumpi ravi tuntuu. Siinä hetkessä sain Peraa lyhyemmäksi ja pohjemerkeillä ja äänellä avustaen energia säilyi. Peran ravi tuntui tahdikkaalta ja jotenkin ilmavammalta. Laukassa puolestaan sainkin Peran lyhyeen laukkaa, mutta se oli aika kaukana sujuvasta. Menosta tuli töksähtävää, joten taisin rajoittaa liikaa, jolloin eteenpäinpyrkimys sammui, ja hevonen ponnisteli säilyttääkseen laukan. Pari kertaa lyhensinkin niin tomakasti, että Pera siirtyi raviin ja kertaalleen suoraan käyntiinkin. Pitäisi opetella hahmottamaan, että hevonen voi olla lyhyt, mutta silti energinen. Tässä vaiheessa ymmärrän näemmä vain pitkän ja reippaan hevosen.
Tunnin loppuun saimme kokeilla vielä laukanvaihtamista lennosta. Kuviona oli ratsastaa puolikas ympyrä päätyyn ja suunnata siitä lyhyellä lävistäjällä uuteen suuntaan. Opettaja ohjeisti, että näillä hevosilla laukka saisi olla aika energistä, jotta vaihdot onnistuisivat. Nohitin sitten Peraa etenemään, mikä onnistui hyvin. Oikeassa kierroksessa homma ei sujunut kunnolla. Vauhtia oli, mutta Pera sinnikkäästi vaihtoi ensin etupäänsä ja vasta parin askeleen päästä takapäänsä. Paras onnistuminen oli, kun sain vaihdon tehtyä siten, että etupää vaihtoi takapään seuratessa seuraavan askeleen aikana.
Vasempaan kierrokseen Peralla oli jo hyvinkin virtaa. Se tykkäsi lähteä kaasuttelemaan lävistäjällä, jolloin se ei juuri kuunnellut pyyntöjäni. Niinpä tuloksena oli juuri noita etu- ja takapään vaihtoja eri aikaan sekä pidempiä pätkiä ristilaukkaa. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosta lyhyemmäksi. Tsemppasin sitten viimein ja äänellä rauhoittelemalla Pera pysyi paremmin lävistäjälläkin hyppysissä. Vauhti pääsi kuitenkin pitkää sivua lähestyttäessä vähän kiihtymään, mutta tällä kertaa hevonen oli vielä kuulolla ja saimme loppuun puhtaan laukanvaihdon. Ei ole vaikea arvata, kuinka tyytyväinen olin.
Tämän tunnin jälkeen odotan innolla, milloin seuraavan kerran pääsen taas treenailemaan Peralla laukanvaihtoja. Estevalmennuksessa olen jo tovin seuraillut, kuinka se pahimmassa tapauksessa vaihtaa etupäänsä ja ravinsekaisella menolla vipsauttaa takapäänsäkin paria askelta myöhemmin oikein. Olisi kiva saada se niin hyvin jumpattua ja kuulolle, että puhtaat vaihdot alkaisivat onnistua. Juttelinkin opettajalle, että olihan tämä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi Jetin kanssa. Hän kuitenkin tuumasi, että pari vuotta sitten Jettikin vaihtoi vielä Peran tyyliin epäpuhtaasti tai vauhtia kasvattamalla. Eli lisää treeniä vaan, niin eiköhän Perastakin saada sutjakka vaihtelija. Etenkin jos kuski oppii olemaan selkeä pyynnöissään.
