Jarrusta viis, kun kaasukaan ei toimi

Aloitin tämän päivän estevalmennukseen valmistautumisen hokemalla itselleni anna hevosen laukata -mantraa. Oli valmiiksi päättänyt, että nyt unohdan kaikki jarruttelut ja annan Loren edetä hyvässä laukassa. Valitettavasti suunnitelmani ei koskaan päässyt toteutukseen asti, sillä tunnin alussa huomasin Loren varovan etujalkaansa. Ei muuta kuin vauhdilla talliin hevosta vaihtamaan. Vaihtoehtoina olivat Jussi ja Poku, ja päädyin tuttuun ja turvalliseen eli Pokuun. Harmitti vietävästi, mutta eipä tuollaiselle mitään voi. Onneksi sain apua, niin olin uuden ratsun selässä sentään jo silloin, kun tuntia oli ehtinyt kulua vartti.

Seuraavaksi pari videota tunnin aikaisemmista harjoituksista ennen varsinaista rataa.

Suora linja viidellä askeleella.

Matkustava kuski, esteen väistävä ratsu. Laukat kuitenkin vaihtuivat hypyissä.

Siirryn suoraan rataselostukseen, sillä esitin siinä koko tunnin ajan ja aina muinakin kertoina vaivanneet ongelmani Pokun kanssa. Nämä ovat, jos joku ei jostain syystä tiedä, seuraavat asiat: vauhdin puute, kuskin kyvyttömyys ratsastaa hevosta, puskeminen ja vauhdin sammuminen kokonaan. 

Rata oli siis suunnilleen piirroksen mukainen. Ei mikään mahdoton, kun korkeudetkin pysyivät maltillisesti korkeintaan 50 sentissä. Ratsastimme radan jäljellä olevan vähäisen ajan takia vain kerran. Oma ratani ei lähtenyt liikkeelle kovin hyvin. Olin ehtinyt seisoskella jo sen verran, että Poku oli puolinukuksissa. Tuloksena oli kielto ensimmäiselle esteelle, kun vauhti loppui kesken. Toisella yrittämällä päästiin yli, mutta melkoisen vaivalloisesti. Ykkösen ja kakkosen väli päästiin kuitenkin toivotusti viidellä askeleella. Kolmoselle tultaessa Poku valui oikealle, mutta sentään saatiin laukka vaihtumaan. Tie neloselle olisi voinut olla paljon parempi, ja vauhti hyytyi jälleen vähän. Väliin saatiin kuitenkint toivotut viisi askelta. Oma ajatus ei ollut seuraavassa esteessä, sillä Poku luuli meidän jatkavan vasemmalle. Pari raviaskelta väliin, jonka jälkeen matka jatkui oikealle. Vauhtia sai taas anella lisää ja viimein kuutoselle tultaessa Poku vähän heräsi ja imi itse esteelle. Laukka vahtui ja seiskallekin päästiin. Annoin hevosen taas puskea oikealle, jolloin en enää saanut vaihdettua laukkaa ja kaartimme esteen jälkeen liian tiukasti oikealle. En siis enää ehtinyt vaihtaa ajoissa laukkaa, joten menimme kasista ohi. Uusi yritys siis, ja viimein hevonen heräsi kunnolla. Kasi ja ysi menivät vauhdikkaasti neljällä askeleella, ja rata oli siinä.

  Tältä se rata sitten näytti.

Loren jälkeen Poku oli jälleen melkoisen vaikea ratsastettava. Puskemista etenkin oikealle en saanut koko tunnin aikana kuriin saati kunnollista ja pysyvää vauhtia. Kivaa oli kuitenkin se, että hetkittäin Poku innostui hommasta ja reipastui estettä kohti. Mutta nämä muutamat hyvät hetket eivät pelastaneet siltä, että pitkät pätkät meni kuskin soutaessa ja puhistessa hevoselle, joka humputteli vähän sinnepäin. Vilahtipa Poku myös ennen rataa tehdyissä harjoituksissa kuutoseltakin kahdesti vasemmalta ohi. Pohkeeni oli niinä hetkinä jälleen lomalla.

Jotain positiivista tunnista kaivamalla kaivan, niin ainakin voin sanoa, että Pokun hyppykohdat oli muistaakseni yhtä kertaa laskematta helppo tietää, käteni muistivat myödätä paremmin ja katse pysyi monina hetkinä eteenpäin. Tykkäisin edelleen hypätä tällä ratsulla, jos vain tajuaisin, miten sen saa liikkumaan. Sain kuulla opettajalta, joka siis omisti Pokun ennen sen tuloa tallille, että maneesiverkat estekisoissa eivät olleet Pokun juttu. Paljon parempi oli päästä maastoon tai edes kentälle päästelemään kunnolla, jotta hevonen alkoi liikkua itse. Pokuhan on aikoinaan suoriutunut metrin radasta, joten kyllä sillä olisi taitoa, mutta jaksamista vissiin ajoittain liian vähän. Nyt pitää vain toivoa, että Loren jalassa ei ole mitään kummempaa, jotta pääsisin ensi viikolla toteuttamaan henkisestä käsijarrusta sopivasti irti päästämistä.

Videoista kiitos Noralle!