Totuttelemista ja pieniä onnistumisia

Vuoden viimeinen estevalmennus hurahti Loren kyydissä. En ollut siis itse ehtinyt toivoa ratsua, mutta olin varovaisen yllättynyt opettajan valinnasta. Vaikka viime estetunti tämän hevosen kanssa ei mennytkään ihan putkeen, oli minulla Loresta kuitenkin hyvä fiilis. Kuten monien muiden hevosten kanssa, homma toimisi, jos kuski vain on hereillä.

Alkuverryttelyssä pyörittelin ravissa ja laukassa ympyröitä. Oma istunta oli varsin epätasapainossa etenkin laukassa, joten keskittymistä meni valtavasti tukevamman istunnan löytämiseen. Jostain syystä Loren laukka oli muka sellaista, että seilasin selässä miten sattuu. Kevyt istunta auttoi tähän, mutta koko tuntia en kuitenkaan siinäkään asennossa olisi voinut kököttää. Hiljalleen sain itseäni paremmin laukan rytmiin, mutta parannettavaa olisi ollut rutkasti. Lore kulki ihan kivasti eikä kaivannut kummempia hoputuksia. Hidastamiset puolestaan vähän venyivät, joten testailin sitten muutamat siirtymät alaspäin. Tätäkin olisi saanut viilata enemmän, mutta huithapelina jätin homman puolitiehen. Kaikeksi onneksi Lore ei missään vaiheessa koettanutkaan ottaa vauhtia omiin kavioihinsa, joten puolittain tehdyt hidastamistreenit eivät pilanneet tätä kertaa.

Tunnin mielenkiintoisin tehtävä oli minulle kahden ympyrän harjoitus. Siinä isommalla ympyrällä oli kaksi kavalettia ja pienemmällä ympyrällä yksi puomi. Tarkoituksena oli saada mentyä molemmat ympyrät tasaisesti aloittaen isommasta ja siirtyen pienempään. Kavalettien väliin haettiin ensin neljä askelta. Aluksi saimme mentyä tehtävän Loren kanssa kivasti. Se kääntyi hyvin ja säilytti silti tasaisen menon. Sitten tehtävää muutettiin siten, että ensin matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ja kavalettien väliin pistettiin neljä askelta. Suunta vaihdettiin hyppäämällä kauempana ollut ristikko laukka oikeaksi vaihtaen ja siitä sama homma oikeaan kierrokseen. Sen jälkeen puolestaan yksittäisen kavaletin avulla laukka vasemmaksi ja kavalettien väliin kolme askelta. Siitä vielä suunnanvaihto ja oikeassa kierroksessa sama.

En tajua, mitä oman vuoron odottelun aikana tapahtui, mutta töpeksimme Loren kanssa tehtävän heti alusta alkaen. Väliin hurahti heti kolme askelta, vaikka neljää tavoiteltiin. Kun yritin vaikuttaa menoon, väisti Lore puolestaan ensimmäisen kavaletin. Melkoisesti saimme säätää ennen kuin lopulta saimme neljät askeleet toivotusti. Kolme askelta ei sitten ollutkaan mikää ongelma, kunhan annoin hevosen edetä. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että pienempi ympyrä sujui jokaisella kerralla ihan kivasti. Vielä iloisempi olin siitä, että sain suunnanmuutoshyppyjen aikana laukat vaihtumaan. Kerrankin katseeni ja johtamiseni olivat mukana hommassa. Parempi mieli olisi tosin taattu sillä, että olisin tajunnut, mitä tein neljän askeleen väleissä väärin, kun en saanut hevosta hallintaan tai aiheutin sen väistämiset.

 Lopuksi pääsimme hyppäämään vielä radan. Tunnin aikana isoimmat ongelmat olivat olleet joko vaihtumattomissa laukoissa tai vääräksi esteellä vaihtuneissa. Muuten Lore kulki ihan mukavasti ja valtaosan ajasta olin tietoinen siitä, mistä kohti hypätään. Radalla ei sitten tullutkaan onneksi uusia ongelmia. Ykkösesteellä sain laukan vaihtumaan, joten kakkoselle ja kolmoselle pääsi jatkamaan hyvin. Väliin meni sujuvat kuusi askelta. Neloselle suunnatessa Lore yrittin vähän puskea sisälle, mutta saimme kuitenkin kohtuullisen tien. En edes yrittänyt vaihtaa laukkaa tässä vaiheessa, vaan jätin sen viitosesteelle. Tie vähän kärsi matkan aikana, joten johtamiseni viitosella oli puutteellinen, jolloin laukka jäi vaihtumatta. Lore ei tosin heti halunnut pudottaa raville uuden laukan nostoa varten, jolloin tie kuutoselle oli hirveä. Lore kuitenkin kiltisti ylitti sen ja laukkasi seiskalle neljällä askeleella.

Radasta päällimmäisenä harmituksena oli viitosen ja kuutosen mokat. Ilmeisesti emme töpeksineet kuitenkaan riittävästi, sillä emme päässeet ottamaan sitä kohtaa uusiksi. Aikakin tosin oli jo tässä vaiheessa vähissä. Radassa olin kuitenkin tyytyväinen sen kohtuulliseen tasaisuuteen. Aiemmin tunnilla tekemäni mokat ja niistä johtuneet Loren kavalettien väistöt saivat minut ilmeisesti keskittymään hieman paremmin siihen, että tuon hevosen esteelle järkevästi. Niinpä Lore hyppeli esteet ongelmitta ja pysyin itsekin niissä hyvin mukana. Tunnin aikana tosin tunsin muutamia kertoja, kuinka pohkeeni heilahtivat taakse. Olin sitten unohtanut pitää jalkani kevyesti tuntumalla, kun näin pääsi käymään. Kiitosta annan itselleni kuitenkin katseen ja johtamisen ihmeen hyvästä yhteistyöstä tällä tunnilla.

Tunnista jäi hyvä fiilis, vaikka minulla menikin aikaa siihen, että totuin Loren menoon. Pienet onnistumiset palkitsivat mukavasti, ja tohdinkin pyytää Lorea ensi viikollekin ratsukseni. Jospa näitä pieniä mukautusmiongelmia olisi silloin vähemmän, ja pääsisimme treenaamaan alusta alkaen vähän sujuvammin. Lore ei välttämättä olisi yhtään hullumpi esteratsu. Nähtäväksi jää, miten mahdollinen yhteistyömme alkaa sujua.