Tallin toinen opettaja tuurasi varsinaista opettajaa estevalmennuksessa, ja pollearpajaiset tuottivat yllätyksen minulle, nimittäin Loren. Hetken ajan mietin, että vaihdan toisen ratsastajan kanssa, jolloin saisin tutun Pokun. Olin kuitenkin halunnut testailla Lorea esteillä, joten päätin sitten olla vaihtamatta. Yhtenä treeniaiheena oli kivasti tulevia kisoja ajatellen jumppasarja, jossa pääsi hiomaan omaa istuntaa.
Alkuverkka mentiin itsenäisesti käynnissä ja ravissa ympyröitä pyöritellen. Asetusten saaminen oli välissä vähän vaikeaa, mutta muutoin Lore liikkui ihan kivasti. Kokeilin myös muutamia väistöjä, jotka lähtivät ihan ok. Alkuverkkailun jälkeen opettaja laittoi meidät tahkoamaan kahden puomin ja kavaletin suoraa ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää tasainen meno, ja antaa hevosen katsoa, mihin jalkansa laittaa. Lore rymisteli kerran kavaletin, mutta oppi siitä, ja meni muut kerrat nätisti.
Tämän jälkeen samaa kuviota mentiin toiseen suuntaan laukassa. Keskimmäinen puomi nousi myös ristikoksi ja lopulta pieneksi pystyksi. Kavaletin ja esteen väliin piti saada neljä askelta lyhyttä laukkaa. Oma mukautuminen Loren laukkaan ei oikein alkanut sujua, joten kertaalleen ratsu pudotti kavaletin jälkeen raville ja sitten saatiin pari töksähtävää hyppyä esteelle. En muistanut olla hevosen tukena, vaan jätin sen vähän yksin. Lisäksi olin hypyissä huonosti mukana ja niinkin pienellä esteellä suoristauduin ennen aikojani. Harmitti kyllä vietävästi, mutta ajattelin pian hoksaavani Loren rytmin ja pysyväni paremmin matkassa. Kuviota mentiin lopulta myös kolmella askeleella, mikä sujui muutamaa hidastelua laskematta ihan hyvin.
Kun tätä kuviota oli menty tarpeeksi, siirryttiin neljän esteen jumppasarjalle, jossa esteiden väliin mahtui yksi laukka-askel. Harjoituksissa esteitä lisättin vähitellen eli ensin aloitettiin yhdestä, sitten kahdesta ja niin edelleen. Lähestymiset tehtiin koko harjoituksen ajan ravissa. Lore meni jokaisen kohdan mutkitta, mitä nyt vauhti tahtoi pariin otteeseen hyytyä. En käsitä, miten jäin niin pahasti matkustelemaan. Sitten kun saimme järkevät lähestymiset, olin hypyissä taas ihan kummasti mukana, suoristauduin liian aikaisin enkä osannut myödätä käsillä riittävästi. Tässä vaiheessa aloin jo uskoa, että olen kangistunut liian pahasti tuttuihin hevosiin enkä näemmä osaa yhtään mukautua uuden hevosen tyyliin. Vaikka Loren hypyissä ei ollut mitään vikaa, en vain saanut itseäni kovin hyvin mukaan.
Opettajan vinkkejä kuunnellen sain kuitenkin hieman parannettua loppua kohti. Tajusin viimein olla yrittämättä istua kesken hyppelyiden ja pysyin paremmin kevyemmässä istunnassa. Kädet alkoivat toimia vähän paremmin, mutta kunnolla toimiviin myötäyksiin en päässyt koko tunnin aikana. Jotenkin tuntuu, ettei tasapainoni ollut ihan kohdillaan, jolloin yritin ottaa tukea käsilläni hevosen niskasta. Plussaa kuitenkin siitä, että katse pysyi valtaosan ajasta eteenpäin. Esteiden korkeudella ei onneksi tällä kertaa pelattu, vaan korkein taisi olla 70 senttiä, jos sitäkään.
Tämän kerran oma meno tuntui vähän jäykältä enkä sitten vertynyt paremmaksi koko tunnin aikana. Lore vaikutti kuitenkin edelleen mukavalta estehevoselta, sillä se mennä puksutti esteiden yli tasaisesti ja jos olisin ollut muuta kuin matkustaja, olisi meno ollut varmasti aika sujuvaa. Opettajalta tuli tunnin lopuksi kommentti, että tehtäviin nähden asiallista menoa, vaikka mukaan mahtui noita epäonnistumisia. Itselle jäi vähän vaisu fiilis, mutta toisaalta jospa olisin nyt töpeksinyt sen verran, ettei ensi viikon tyyliarvosteluna käytävässä estekisassa tulisi mitään pahoja mokia tehtyä.
