Koska Veronan jalat ovat viime aikoina tarttuneet melkoisen tiivisti maahan, päätin pistää niihin vähän nostetta puomeilla ja sitten vielä tuulettaa tamman ja samalla omaakin päätä peltomaisemilla.
Pistin kolme puomia ravissa tahkottavaksi. Alussa Verona kolisteli kavioitaan puomeihin, kunnes sain siihen vähän energiaa. Niinä hetkinä tammaa sai vähän pidättää ennen puomeja, jotta se ei kolistelisi niihin liian pitkällä askeleella. Askel kohosi hieman, mutta olisin kaivannut vielä selkeämpää muutosta. Tähän olisi varmasti auttanut tiheämmin olleet puomit tai jopa matalat kavaletit. En osannut arvella, millaisilla väleillä ja korkeuksilla moinen harjoitus olisi hyvä, joten jätin sen hautumaan.
Laukassa tuli tällä kertaa melkoinen yllätys. Verona laukkasi varsin rauhallisesti, liki jopa laiskasti. Oli kumman helppo pyöritellä ympyröitä, kun tammalla ei ollut kiire mihinkään. Samalla tosin heräsi epäilys siitä, oliko tamma vain vähän väsynyt vai saattoiko sillä olla jokin muu vaiva. Tein sitten siirtymiä raviin, joiden aikana Verona alkoi heräillä, ja laukkakin alkoi rullata paremmin. Otin myös pätkät vastalaukkaa, joissa polle vähän kiihdytti. Olettaisin, että se korvasi tasapainon puutetta vauhdilla. Jatkossa voisi treenailla tätäkin lisää.
Näissä treeneissä hurahti puoli tuntia, jonka jälkeen siirryin ravailemaan pitkän kaavan mukaisesti pellolle. Alussa tamma vähän hiippaili, mutta hiljalleen ravi alkoi kulkea mukavan rennosti. Saatiinpahan molemmat vähän kuntoilua, kun ravailimme peltoa edestakaisin hyvän tovin ajan. Pellolla teki mieli ottaa laukkaa, mutta kevyttä istuntaa testaillessani jo ravissa lähti tamma kiihdyttelemään. Niinpä arvelin, että laukkaosuus olisi kaukana hallitusta, joten jänistin tällä kertaa. Ehkäpä sitä vielä tälle syksylle pääsisi muutamat, hallitut laukkapätkät menemään pellollakin. Pieneltä kuulostavat tavoitteet, mutta sopivan realistiset toteuttaa.
