Oman pääni lyödessä tyhjää päätin kerrata Veronan kanssa tiistaisen tunnin oppeja eli luvassa oli väistöjä portaittain tehtynä. Alkuverkan tein taas pitkillä ohjilla, ja tällä kertaa Veronalla oli enemmänkin virtaa. Pitkät pätkät se kipitti menemään ennen kuin malttoi taas ravailla rauhassa. Testasin myös muutamat käännökset ilman ohjaa, ja hetkittäin ne onnistuivat ihan kivasti, mutta sitten taas tamma ei tajunnut mitään kääntämisyrityksistäni. Käännökset sujuivat vasemmalle paremmin, ja oletan sen johtuneen siitä, että painoni on sillä puolen hieman enemmän vinon istuntani takia.
Tein väistöt molemmille pitkille sivuille. Pyysin Veronaa väistämään muutaman askeleen, suoristin ja pyysin uudelleen, kunnes lyhyt sivut tuli aina vastaan. Aloitin käynnissä vasemmassa kierroksessa. Verona lähti väistämään mukavan pienillä avuilla, mutta törmäsin taas omaan vinouteeni. Vasen kierros oli tämänkin pollen kanssa vaikeampi. Unohdin kontrolloida hevosen sisäpuolta, jolloin ikään kuin väistöavuilla pukkasin sen luikahtamaan sieltä karkuun. Suoristuksissa oli mukana myös tuttu ongelma eli jokin apuni jäi päälle, kun hevonen tuntui jäävän vähän vasemmalle mutkalle. Sitten keksin alkaa huolehtia hevosen sisäpuolesta ja rentoutua ulkopuolelta, jolloin väistöt paranivat kivasti.
Oikeaan kierrokseen väistöt olivat sutjakampia tehdä. Käynnissä ei oikeastaan ollut kummempia ongelmia, vaan Verona väisti ja suoristui pyydetysti. Ravissa puolestaan väistättävä pohkeeni ei mennytkään enää niin hyvin läpi, jolloin huomasin unohtaneeni valmistella väistöt paremmin. Nyt yritin vain yhtäkkiä pyytää väistöä pohkeella, jonka hevonen tulkitsi tässä tapauksessa vauhtipyynnöksi. Niinpä sain ottaa muutamia puolipidätteitä, joiden jälkeen väistättävä pohjekin tarkoitti vähän enemmän. Vaikka oikea kierros oli hevoselle helpompi, oli oman istunnan hakeminen väistöissä vaikeaa. Huomasin useaan otteeseen unohtavani katsoa ja vähän kääntyä väistön suuntaan. Olettaisin tällä olleen osansa siinä, miksi pohje ei kaikissa väistöissä mennyt perille.
Koska väistöt kuitenkin sujuivat pääosin hyvin käynnissä ja ravissa, päätin kerrankin tehdä niitä laukassakin. Veronalla oli alusta alkaen vauhtia laukassa, mutta sain kuitenkin vasempaan kierrokseen tehtyä pitkille sivuille yhdet porrasväistöt. Sen jälkeen tamma alkoi tulkita väistöpyynnöt vauhdiksi ja siihenpä jäi väistötreenit laukassa. Niiden sijaan jouduin pyörittelemään ympyröitä ja koettamaan saada tammaa kuulolle, kun se itse mieluusti vähän kiihdytteli menemään. Harmitti kyllä, kun kerrankin olisin työstänyt laukassa muutakin kuin ympyröitä. Jarrut taas kuitenkin vähän katosivat, joten vietin aikani ympyröillä, kunnes tamma taas muisti, että on olemassa vähän rauhallisempikin laukka. Hyvähän se on, että hevosessa on virtaa. Huonompi vain, että kuskilla ei ole näinä hetkinä ole jarruja matkassa.
Loppuravien aikana pyörittelin vielä ympyröitä ja koetin olla nopeana myötäämään sisältä. Hiljalleen Verona taas rauhoittui letkeään raviin, mutta ihan eilisen kaltaista hyvää menoa ei saatu. Tamma kuitenkin ravasi kohtalaisen tasaisesti, mutta välillä etenkin suorien alussa piti yrittää lähteä kipittämään. Pätkittäin sisäinen kouluratsastajani kuitenkin hihkui, kun tamma kulki pää vähän matalammalla ja tuntui niinä hetkinä aika kevyeltä ratsastaa.
