Hitusen sujuvampia hyppyjä

En keksinyt viikon aikana hevostoivetta estevalmennukseen, joten tämäkin kerta hurahti Pokun kyydissä. Alkuverkassa Poku oli hieman viime kertaa aktiivisempi, mutta ei se vieläkään reippaudellaan häikäissyt. Tein alkuverkan pitkillä ohjilla ja testailin samalla kääntymisiä. Ne sujuivat pääosin ihan ok, joskin tilaa sai varata melkoisesti ympyrääkin varten. Menin myös pätkiä laukassa kevyessä istunnassa, jotta polle saisi käyttää selkäänsä rauhassa. Laukka pyöri hitusen paremmin, mutta vieläkin jäin miettimään, missä tämän pollen starttinappi mahtaa olla.

Ennen rataa tehdyt tehtävät menivät meillä pääsääntöisesti ok. Vauhtia sai pyydellä melkoisesti eikä sitä välttämättä sittenkään juuri irronnut. Vauhdin puutteen ja ajattelemattomien lähestymisten takia Poku stoppasi kahdelle eri esteelle. Ympyrällä ollutta ristikkoa se ei lähtenyt ylittämään, kun annoin vauhdin sammua enkä tsempannut ajoissa. Linjan toiselle pystylle puolestaan polle stoppasi, koska olihan siinä ihan käsittämättömän jännittävä asia nimeltään portti. En yhtään tajunnut olla hevosen tukena, sillä luotan Pokun ylittävän portitkin muitta mutkitta. Olinpa hienosti taas väärässä. Stopit olivat taas Pokun tapaan hyvin turvallisia eikä niissä tarvinnutkaan yrittää pudota. Hypyissä koettiin myös onnistumisia, kun laukanvaihtotehtävässä saimme kerta toisen jälkeen laukan vaihtumaan ja välitehtävät menivät oikeilla askelmäärillä. Koetin pitää pollen vireen hyppäämiseen yllä kehumalla sitä pienimmästäkin. Tämä motivointikeino saattoi auttaa hiukan, sillä oma kunto ei loppunut ihan niin pahasti kuin viime kerralla.

Radalle lähdettiin vasemmassa kierroksessa oikealta pitkältä sivulta. Usutin Pokua laukkaamaan, ja nyt se vähän jo tottelikin. Kaarre ykköselle kuitenkin söi hitusen laukkaa, mutta ykkönen ylittyi silti ihan ok. Sen jälkeen tsemppasin taas kakkosta kohti, jolloin päästiin jo parempaan laukkaan. Kakkosen ja kolmosen väli tuntui kuitenkin vähän hankalalta, vaikka kolmella askeleella se mentiinkin. Opettajalta tuli kommenttia, että Poku valahtaa helposti pitkästi, joten vauhtipyynnöissä täytyy myös huolehtia, että hevonen pysyy lyhyenä. Neloskohta radalla oli kolmen kavaletin ja okserin muodostama innari. Se sujahti ihan hyvin ja laukkakin saatiin vaihdettua. Sitten yritin saada taas polleen vauhtia, mikä onnistui kohtalaisesti. Viitosen ja kuutosen väliin meni toivotut kolme askelta ja pidemmän laukkapätkän jälkeen tullut seiska ylittyi oikeassa kierroksessa ihan ok.

Eli rata sujui pääosin hyvin. Opettajalta tuli ainoa nootti juuri siitä, että Poku pitäisi pitää lyhyessä, mutta silti aktiivisessa laukassa. Pitkäksi valuminen hankaloittaa välien ratsastamista ja hypytkin kärsivät. Tällä hetkellä pohkeeni eivät toimi riittävän aktiivisesti, jotta saisin puolipidätteillä muutakin aikaan kuin pelkän hidastumisen. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että vaikka Poku olikin stopannut kaksi kertaa ennen rataa, en radalla kerinnyt huolehtia tippaakaan siitä. Poku ylitti kaikki esteet ihan kiltisti, mutta se kunnon imu ja into esteelle puuttuivat hevoselta jälleen. Pakosta mietin, teenkö itse siellä selässä jotain niin pahasti väärin, että pollella menee into hypätä vai onko päivän ensimmäisenä koittava estevalmennus liian reipasta puuhaa hitaasti lämpenevälle hevoselle. Tätä miettiessä ehdottelin opettajalle, että jos Kaapo on saanut jalkansa paranneltua, voisin kokeilla sitä ensi viikon valmennuksessa. Jos ei, niin sitten jatkan vauhdin metsästämistä Pokun kanssa.