Ihan tiistain ilosta hilpaisin sitten Veronan ratsastamisen jälkeen uudelleen tallin opettajan luo kaverin kanssa jaetulle tunnille. Sain ratsukseni jälleen Jetin, kuten olin vähän toivonutkin. Kivempi ratsastaa pari kertaa putkeen samalla hevosella, niin näkee, pääseekö siitä jyvälle. Tänään treeniaiheena oli pohkeenväistö kaikissa askellajeissa.
Alkuverryttelyt tehtiin tuttuun tapaan pidemmillä ohjilla ravaillen. Jettiä sai välillä pyytää etenemään, kun se tahtoi välillä vähän jäädä hiippailemaan. Pienoista puskemista vasemmalle tapahtui jälleen, ja sisäpohkeeni jätti lunkisti tekemättä liki yhtään mitään. Jetti alkoi kuitenkin hiljalleen ravata itse paremmin, ja tällä kertaa vähän tajusin, millaista alkuverryttelyyn sopiva rennompi ravi on.
Tämän jälkeen päästiinkin väistöjen pariin käynnissä, ravissa ja lopussa laukassa. Väistöt aloitettiin pitkän sivun alusta ja niitä tehtiin muutaman askeleen verran portaittain muistaen suoristukset. Jetti lähti väistöön aika pienillä pyynnöillä, mutta vasemmassa kierroksessa tahdoin unohtaa vahtia sisäpuolta, jolloin hevonen pääsi vähän pullahtamaan sieltä karkuun. Opettaja kehotti ajattelemaan vähän sulkutaivutuksen kaltaista menoa, jotta saisin sisäpuolenkin hallintaan. Tämä auttoi kummasti, mutta edelleen suoristuksissa jokin mätti. Sain korjata sisäpuolelta melkoisesti pohkeella, että hevonen oli omasta mielestäni suora. Liekö sitten jokin väistöavuistani jäänyt päälle, kun hevonen yritti edelleen suoristuksissakin mennä johonkin muuhun suuntaan. Lyhyen sivun tullessa vastaan pyöräytettiin voltti ja palattiin toista pitkää sivua myöten kuvion alkuun vähän reippaammin mennen.
Oikeassa kierroksessa väistöjen teko oli huomattavasti helpompaa. Sain pidettyä hevosen suoristushetkinä paremmin ilman suurempia korjauksia, ja väistöt sujuivat pääosin hyvin. Muutamia kertoja Jetti kuitenkin onnistui ohittamaan väistöpyyntöni, jolloin tajusin unohtaneeni valmistella väistölle lähdön. Opettajalta tuli kommenttia saada väistöt lähtemään rennommin, joten parempia valmisteluja kaivattiin myös siellä suunnalla. Muutamia kertoja väistöt oikealle menivät mielestäni sutjakkaasti sekä käynnissä että ravissa. Suoristushetket toimivat myös vasempaan verrattuna paljon paremmin.
Laukassa kuvio pysyi ennallaan, mutta väistöportaita ehti tehdä reippaamman askellajin takia vähemmän. Vasemmalle hevosen suoristamiseen sai taas kiinnittää huomiota samoin kuin siihen, että tekisi väistöapuja turhan voimakkaasti tyrkäten hevosta karkaamaan heikosti huolehditulta sisäpuolelta. Innostuin sitten toisella pitkällä sivulla pyytämään myös reippaampaa laukkaa, mutta unohdin ottaa hevosta kiinni ennen väistöjä. Näinpä muutamat kerrat valahtivat ohi hevosen mennessä omaan tahtiinsa ja minun häseltäessä kaikkea kyydissä. Väistö oikealle ei tuonut uusia pulmia, vaan se sujui ihan ok. Saimme tosin opettajalta vielä muutaman kertauskierroksen haastavampaan suuntaan eli vasemmalle tehtyihin väistöihin. Opettaja ohjeisti tarvittaessa jopa asettamaan hieman ulos, jotta hevonen ei valahtaisi sisäpuolelle väistön aikana. Tämä auttoi kummasti, ja Jetti meni väistöjä vasemmallekin aika mukavasti ja suoristui myös kohtuullisen kivasti.
Loppuravailun kuviona oli kolmikaarinen kiemuraura. Vaikka Veronan kanssa sisäohjan rauhaan jättäminen oli aiemmin päivällä onnistunut, olin nyt tässä vaiheessa hukannut sen hienon oivalluksen. Jotenkin tuntui, että aina jos annoin ohjan olla, lakkasivat pohkeenikin toimimasta. Tuloksena oli hiippaileva hevonen, joka hitusen oikoi kaaria. Opettaja kehotti huolehtimaan hevosen liikkumisesta ja kas kummaa, niinä hetkinä sain Jettiä vähän rentoutumaan ja venyttämään pidemmän ohjan perässä. Sitten taas keksin sisäohjassa roikkumisen, mikä puolestaan sai hevosen taas unohtamaan rennon menon. Jetti on kyllä hyvä opettaja tässä sisäohja-asiassa. Vielä kun uskoisin sitä ja ennen kaikkea saisin käteni ja jalkani toimimaan ihan itsenäisesti riippumatta toisistaan.
