Otsikko kertoo kaiken: Pera teki tänään niin hienosti oman osuutensa ja vähän kuskinkin, että ei voi muuta kuin kiittää hevosta rehdistä suorituksesta. Sijoituimme siis tallin estekisoissa 70 cm:n luokassa arvosteluna 367.1 yhteensä 15 ratsukon joukosta kolmansiksi. Sain ensimmäisen ruusukkeeni ja pääsin myös ensimmäistä kertaa hevosen kanssa kunniakierrokselle. Kyllä siinä oli hymy herkässä, kun pelkän puhtaan radan ajattelulla ratsastettu suoritus poikikin sijoittumisen. Pera sai kyllä sellaiset kiitosrapsutukset, että senkin täytyi olla aika tyytyväinen.
Tässä teille taas melkoinen rataväkerrys. Kiersin radan tutustumisvaiheessa kahdesti ja päätin, että ratsastan pitkillä teillä ilman oikomisajatuksia, ja tavoitteena on järkevästi ratsastettu puhdas rata ilman ajan miettimistä. Ehdin katsoa, kun Pera hyppäsi tämän radan toisen kuskin kanssa ennen minua. Sillä kerralla se vähän mutkitteli hevosportilliselle kakkosesteelle sekä noppalaatikkoiselle nelosesteelle. Niinpä päätin, että etenkin niiden esteiden kohdalla olen itse jämäkkänä. Ajatuksena oli myös muistaa ottaa kuutossarjalle vähän kiinni, sillä se oli 6,5 metriä eli pitkälaukkaiselle hevoselle ahdas. Lisäksi olin ajatellut muistaa johtaa kunnolla, jotta laukkoja ei tarvitsi survoa esteiden välissä myötäiseksi ristilaukan kautta. Toivoin myös, että saisin pidettyä laukan tasaisena.
Verkan hyppy pystylle.
Verkka meni Peran kanssa hyvin, vaikka paikalla ei ollut verkkavalvojaa. Siitä pieni miinus. Laukkailin hetken ja testasin, että kaasu, jarru ja kääntyminen toimivat. Sen jälkeen huutelin muille alueella olijoille, että hyppään ensin verkkapystyä oikeassa kierroksessa ja sitten vasemmassa kierroksessa okseria. Hypyt menivät mukavasti, Pera laukkasi sujuvasti, ponnistuspaikka oli helppo nähdä ja hyppyyn mukautuminen onnistui varsin mainiosti. Otin neljä hyppyä, vaikka nyt jälkikäteen analysoituna olisi yksi onnistunut hyppy estettä kohti tässä vaiheessa riittänyt. Omaa vuoroa ei kauaa tarvinnut odotella, ja niin pääsimme radalle kymmenentenä ratsukkona.
Verkan hyppy okserille.
Radalle päästyäni kävin nopsaa kävelemässä seiskan ja kakkosesteen läheisyydestä, jotta Pera ehtisi nähdä esteet vielä kertaalleen. Kummempaa tutustumista en ehtinyt tehdä, sillä tuomari odotti jo tervehdystä käsi pystyssä. Ei muuta kuin tervehdys ja matkaan. Nostin oikean laukan ja suuntasin ykkösesteelle. Pera laukkasi ihan kivasti, joten en pyöräyttänyt ympyrää ennen lähtölinjan ylittämistä. Reitti ykköselle oli ok samoin kuin ponnistuspaikan huomaaminen, mutta suoristauduin hypyssä hitusen liian aikaisin. Johtaminen kuitenkin onnistui, sillä Pera laskeutui hypystä toivotusti vasemmassa laukassa. Kakkosen ja kolmosen linjalle reitti oli jälleen kiva eikä Pera piitannut portista mitään. Muistin kuitenkin pitää pohkeet tuntumalla ja rohkaisin myös vähän äänellä. Esteiden väli oli muistaakseni 24 metriä, joten menimme sen ihan hyvin kuudella askeleella. Kolmosen ja nelosen välissä oli pieni laukkaosuus, jossa luulin tehneeni temponvaihtelua, mutta video ei tunnusta moista. Tie neloselle tuli kuitenkin toimivasti. Oma johtaminen vähän unohtui, mutta Pera oli itse hoksannut seuraavan suunnan, joten tulimme taas mukavasti toivotussa oikeassa laukassa alas. Viitosokseria kohti pyysin vähän sujuvampaa laukkaa, sillä en halunnut trippelille minihyppyä. Pera totteli muitta mutkitta, mutta suoristautumisongelmani iski taas hitusen. Miksi on niin vaikeaa pysyä kevyessä istunnassa oikea aika?
Kuutossarjalle sain tehtyä itsenikin yllättäen hyvän tien. Maltoin ratsastaa lyhyttä sivua riittävän kauan ennen kuin käänsin sarjalle. Hyvän tien miettiminen kostautui siinä, että unohdin sarjavälin olevan lyhyt (6,5 metriä) ja että Peraa pitäisi ottaa siinä vähän kiinni. Ensimmäinen hyppy meni itseltäni jotenkin mönkään, jolloin sarjan toisella osalla hukkasin oikean jalustimen. Pera myös laskeutui väärässä eli oikeassa laukassa hypystä, koska oman pakan sekoaminen esti kunnon johtamiset. Tein kuitenkin sen ratkaisun, että Pera saa joko vaihtaa itse tai selvitä pienen kaaren vastalaukassa. Pera vaihtoikin juuri kolmea askelta ennen estettä vasemman laukan. Jalustimen puuttuminen sössi mukautumiseni hyppyyn, jolloin kenotin hypyn jälkeen vähän miten sattuu. Uusintarata alkoi seiskan jälkeen, ja oma sössiminen hidasti kunnon laukan hakemista. Jo radalla ollessa ehdin harmitella omaa mokaani melkoisesti, sillä hevonen oli tehnyt tähän asti oman osuutensa enemmän kuin hienosti.
Häseltämällä sain kaivettua oikean jalustimen takaisin jalkaani hieman ennen kasia, ja tämä turha keskittyminen jalustimeen heikensi reittiä esteelle. Valuimme hieman turhan oikealle, mutta onnekseni Pera pelasti tämän kohdan. Kasin jälkeen muistin olevani uusinnassa ja pyysin Peralta vähän reippaampaa menoa. Polle lähti kevyesti eteenpäin, mutta samalla annoin valua sen hieman pitkäksi. Tuloksena oli miniaskel ysille, mutta hypystä laskeuduttiin ilahduttavasti jälleen kerran toivotusti vasemmassa laukassa alas. Ysin jälkeen spurttasin vielä vähän ja kymppi ylittyi, joskin kolautuksella. Kympin ja yhdentoista linja meni tällä kertaa sujuvasti viidellä askeleella, ja pääsimme maaliin nollalla virhepisteellä. Olin mielettömän iloinen ja kehuin Peraa vuolaasti, sillä se teki hienon työn.
Oman ratani jälkeen kuulin johtavani luokkaa, mutta lopulta kaksi muuta ratsukkoa menivät ohitse. Kieltämättä mietityttää, että jos en olisi mokannut jalustimen kanssa, olisiko sijoitus voinut olla vähän parempi? Mutta toisaalta sain nyt ensimmäisen ruusukkeeni startatessani ensimmäistä kertaa kisoissa 70 sentin radan enkä edes tähdännyt sijoille. Kaikista parasta tässä radassa oli se, että missään vaiheessa ei jännittänyt tai pelottanut, vaan Pera kulki niin helposti ja ongelmitta, että siihen saattoi luottaa. Tämä oli oman fiilikseni kannalta paras kisasuoritus hurjan neljän kokemukseni joukossa, ja tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa kehittymistä lajin parissa.
Kuvista kiitos Marialle ja Lotalle ja videosta kiitos Noralle!
