Maanantai on varsin otollinen päivä hevosteluun, sillä silloin viikon yksi ei niin kauhean kiva päivä ei olekaan niin paha. Olin jälleen sopinut yksityistunnin tallin opettajan luona ja toivoin ratsukseni Adriemaa eli Aadaa. 18-vuotias tamma on kisannut esteitä kansallisilla radoilla, ja tällä hetkellä se odottaa varsaa ensi heinäkuuksi. En hoksinut udella tamman tarkempaa koulutustasoa, mutta perusjuttujen lisäksi siltä pitäisi onnistua sarjavaihdot ja kuulemma liki laukkapiruettikin. Säkäkorkeudeltaan tamma on sopivat 167 senttiä.
Ensimmäisenä treeninä olivat portaittaiset pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Ensimmäiseksi niitä tahkottiin käynnissä vasemmassa kierroksessa aloittaen. Aada väisti varsin kevyesti, mutta jätti mieluusti käyttämättä oikeaa takastaan kunnolla, jos en osannut vaatia tarpeeksi. Päästin hevosta myös välillä luiskahtamaan vasemmalta karkuun, kun keskityin liikaa ulkopuolen säätämiseen. Kun tajusin pitää sisäpuolen hanskassa ja pyytää kunnolla ulkoa, väisti tamma helposti ja sujuvasti. Oikea kierros oli tammalle helpompi, ja sitä tahkosimme ilman suurempia ongelmia. Tosin huomasin, että oman istunnan ja katseen kääntämisessä väistön aikana olisi treenattavaa. Välissä unohdin vain koputtelemaan pohkeella noiden kahden kohdan huomioimisen sijaan. Väistöt sujuivat ravissakin ilman uusia ongelmia.
Väistöjen päätyttyä lyhyelle sivulle pyöräyteltiin kulmiin ravissa voltteja. Vasemmassa kierroksessa Aada oli vaikeampi saada asettumaan, kun taas oikeassa kierroksessa tamma asettui välillä liikaakin ja lähti vähän liiraamaan etupäällään ulos. Sainpahan kerrankin treenailla kunnolla sisäpohkeen käyttöä ja välillä sain asetuksia paremmin jäämättä roikkumaan ohjaan. Oikeassa kierroksessa ulkopohje pääsi töihin, kun yritin sillä vartioida, että etupää pysyy oikeassa paikassa eikä yritä karata ulos.
Seuraavaksi otettiinkin jo laukkaa. Kuviona oli pyöräyttää pääty-ympyrä tai kaksi ja tehdä normaalia lyhyempi lävistäjä, jonka aikana vaihdettiin laukka. Treeni aloitettiin vasemmassa laukassa, ja aluksi Aadan laukka oli vähän kulmikasta. Opettaja kuitenkin sanoi, että muutaman kierroksen jälkeen se paranee kummasti. Ensimmäiselle lävistäjälle lähtiessä Aada vipsautti uuden laukan ihan itse. Opettaja ohjeisti pitämään vanhan laukan ulkopohkeen mahdollisimman hyvin tuntumalla, ettei tamma ehdi itse päättää, milloin tulee vaihtaa. Pyysin sitten hyvissä ajoin lävistäjällä hevosta vaihtamaan laukan, ja Aada teki vaihdot varsin helposti. Välillä vähän takapään pomppu vaihdossa pääsi horjuttamaan tasapainoa, mutta muuten oli tosi kivaa harjoitella laukanvaihtoapuja hevosella, joka osaa homman mainiosti.
Tämän jälkeen palattiin tahkoamaan väistöjä vielä laukassa. Väistöihin lähdettiin typistämällä lyhyttä sivua hieman ja kääntymällä pitkälle sivulle. Siitä väistätettiin hevosta keskihalkaisijalle saakka, josta jatkettiin ensimmäisellä kierroksella suoraan ja lyhyen sivun koittaessa normaalisti laukan suuntaan. Toisella kierroksella puolestaan väistöt tehtiin normaalisti, mutta keskihalkaisijalle saavuttaessa vaihdettiin laukka ja jatkettiin uuteen suuntaan. Treeni aloitettiin vasemmassa kierroksessa. Aada väisti ihan hyvin, mutta unohdin pitää siinä vanhan laukan avut paikoillaan, jolloin tamma vipsautti omasta halustaan laukanvaihdon, vaikka piti mennä ihan normaalisti myötälaukassa kuvion alkuun. Toisella kerralla olin tarkempi, jolloin tamma pysyi laukassa ja väisti ihan hyvin. Oikeassa kierroksessa ei moista ongelmaa onneksi tullut, joskin vauhti tahtoi välissä kasvaa hitusen. Sain sitten taas keskittyä vähän jarruttelemaan, vaikka väistöt sujuivat myös reippaammassa menossa. Vaihdot sujuivat molempiin suuntiin varsin helposti ja oli kivaa opetella niitä suoralla.
Loppuraveissa humputtelimme vielä kiemurauraa tavoitteena saada hevonen venyttämään eteen ja alas. Aadalla oli vähän kipitystä laukan jälkeen, mutta istuminen harjoitusraviin ja jarrutteleminen kunnon myötäyksillä auttoi. Hiljalleen tamma rauhoittui ravaamaan rennommin ja venytti välissä mukavasti alas. Pakko myöntää, että ihastuin tähän tammaan kunnolla. Alun lämmittelyn jälkeen tamma alkoi toimia aina vain kivemmin eikä se herneillyt, vaikka välissä keskittymiseni herpaantui ja keräilin itseäni kasaan. Tamma myös palkitsi mukavasti ja menikin tunnin aikana muutamia hetkiä pyöreänä hyvin työskennellen. Tulipa myös ratsastettua ensimmäistä kertaa sidepull-suitsilla. Kiva kerta, ei voi muuta tuumata.
