Opettaja ohjeisti, että Jetti on alussa vähän laiskempi ratsastettava, joskaan ei Hessun tai Tapsan kaltainen tervakavio. Alkukäynnit ja -ravit menin ohjeistuksesta pidemmällä ohjalla, jolloin vähän hitaammin syttyvä hevonen saisi rauhassa alkaa työskennellä. Jettiä sai vähän pyytää etenemään, mutta opettaja hoksautti nopeasti, että hevonen etenee nyt hyvin, kun itse taas olisin hoputtanut sitä vielä menemään. Samaan ongelmaan olen törmännyt myös Veronan kanssa, jostain syystä se sopiva eteneminen tuntuu minun mielestäni laiskottelulta. Tästä tuntemisongelmasta olisi kiva päästä eroon, niin en hyydyttäisi hevosen työskentelyintoa liialla käskemisellä väärässä kohdassa. Tässä vaiheessa huomasin myös, että Jetti yritti hitusen oikoa kulmia, jolloin ohjaa rakastavana olin vähän hukassa. Yritin olla kiristämättä ohjia ja tehdä töitä sisäpohkeella, mutta huomasin aina yrittäväni korjata menoa ohjalla.
Alkuverkan jälkeen lähdettin tekemään kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä sitten harjoitusravissa. Opettaja oli tarkkana sen kanssa, että annoin sisäohjasta riittävästi myöten asetusten teossa. Jetti oli helppo asettaa oikealle, mutta vasemmalle oman jalan toimimattomuus toi vähän pulmia. Myötäämiseni oli monta kertaa joko myöhässä tai melkoisen puutteellinen. Tässä törmäsin myös lisäksi siihen ongelmaan, että keskittyessäni myötäämiseen ohjastuntumani löysenee. Käteni eivät tunnu osaavan tehdä asioita erikseen, vaan jos oikea käsi myötää, päästää vasen käsi ohjasta vähintään saman verran. Tuloksena oli se, että sain keräillä ohjia tuon tuosta takaisin roikkumasta. Välillä pääsin kuitenkin kärryille asettamisesta ja myötäämisestä, jolloin Jetti kulki kiemurauraa aika mukavasti. Harjoitusravi oli myös ihan istuttavaa hitaammassa tahdissa, mutta muutamassa reippaammassa kohdassa oma pakka hajosi ja pompin hivenen matkassa. Kiemurauralta miinusta ropsahti tosin myös siitä, ettei oma katseeni ollut siellä, missä piti, vaan keskityin jälleen tuijottelemaan hevosen niskaa. On se vain sitten niin nätti kohta hevosessa.
Seuraavaksi otettiin laukkaa ja yllätyksekseni jo aiemmin toivomiani laukanvaihtoja askeleessa. Tehtävänä oli pyöräyttää muutama pääty-ympyrä ja vaihtaa suuntaa lävistäjällä vaihtaen laukka lennosta. Sain nostettua laukan ihan ok, mutta jälleen olisin itse luokitellut menomme hitaaksi, kun taas opettajalle se oli sopivaa. Laukkaympyröissä ei oikeastaan ollut ongelmaa muutoin kuin siinä, että yritin jälleen korvata pohkeen käyttämisen ohjissa roikkumalla. Mikä ihme niissä ohjissa on niin kiehtovaa? Minut pitäisi laittaa jonnekin pohkeiden käytön alkeiskurssille, kun en näytä tajuavan niistä mitään.
Ensimmäiselle lävistäjälle lähdin vähän jännäten. Opettaja sanoi Jetin vaihtavan helposti, kunhan vipsauttaa vanhan sisäpohkeen uudeksi ulkopohkeeksi ja antaa merkin. Niinpä hieman ennen uralle palautumista annoin uuden laukan ulkopohkeella merkkiä, ja niin Jetti vipsautti myötälaukan. Olipas se vain näppärää hevosella, joka osaa hommansa. Pääosin laukat vaihtuivat hyvin, mutta ainakin kertaalleen olin avuissani epäselvä, jolloin Jetti vaihtoi etupään ensin ja takapään muutamaa askelta myöhemmin. Tajusin tästä sen, että hommassa auttaisi kummasti tietää, minä hetkenä merkki on annettava, jotta hevosen jalat ovat vaihtoa ajatellen otollisessa järjestyksessä. Tässä vaiheessa voin myöntää, ettei minulla ole hajuakaan, miten hevosen kinttujen pitäisi olla. Täytyisi varmaan perehtyä ratsastuksen teoriankin aina aika ajoin. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen, kun laukat vaihtuivat askeleessa ja melkoisen helposti vieläpä.
Loppuraveissa käännyttiin aina lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja pyöriteltiin matkan ajan voltteja oikealle ja vasemmalle. Opettaja ohjeisti ottamaan voltille lähdettäessä hevosta vähän lyhyemmäksi, sitten rentoutumaan ja voltin puolivälissä tarpeen mukaan taas vähän puolipidätettä. Pätkittäin unohdin valmistella volteille lähdöt ja vieläpä myödätä oikein, mutta hetkittäin sain taas asiat järjestykseen. Jetti puksutti menemään mukavan tasaisesti ja rauhassa, jolloin ehdin yrittää korjata omaa pakkaani järjestykseen. Tällä tunnilla tuli kyllä mukavasti mietittävää ohjien käytöstä. Muutamia hyviä ahaa-elämyksiä mahtui mukaan, mutta haasteeksi jää saada ne myös käytäntöön. Onpahan taas yksi asia sinne pitkän korjauslistan perään lisättäväksi.
