Puomeja tahmakavion kanssa

Kesäkuntoon 2012 -kampanja tallilla sen kuin jatkuu, sillä perjantain tunnille sain minun taitoihini nähden tallin haastavimman ratsun eli Tapsan. Rakkaalla hevosella on toki monta nimeä, ja minun hellittelylistalleni tämä hevonen on päässyt terva- ja tahmakaviona. En kerrassaan osaa ratsastaa Tapsaa liikkumaan, vaan polle yleensä päättää, mitä tahtia edetään, jos edetään ollenkaan. Kaikeksi onneksi opettaja kysyi, haluaisimmeko mennä koulua vai puomeja, ja puomitunti sai enemmistön taakseen. Myönnän, että saatoin hihkua sen verran reilusti, että vastalauseet hukkuivat alle.

Tunti kuitenkin aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla, hetken ajan käynnissä ja sitten ravissa. Lopuksi verryteltiin myös laukassa menemällä kuvioon kuulumaton toinen pitkä sivu laukassa. Olin ennen tuntia kuullut, kuinka tallin entinen opettaja oli päivemmällä käynyt ratsastamassa Tapsaa. Kuulemma vanha herra oli kulkenut varsin mallikkaasti ja esittänyt jopa laukanvaihtoja. Ajattelin sitten, että joko polle on kaikkensa antaneena väsynyt tai sitten innoissaan päästessään taas esittämään taitoja. Yllättäen arvauksistani ensimmäinen oli enemmän oikeassa. Tapsa liikkui, mutta melkoisen hitaasti. Kiemurauralla asetusten teko tuntui hyydyttävän menoa vielä entisestään, jolloin en saanut niitä oikein läpi. Muutamia pätkiä sain asetuksia oikealle paremmin, jolloin Tapsa vähän antoi myöten. Mutta etenkin vasemmalle meno oli tihkasta.

Ravissa meno ei parantunut, sillä en vieläkään keksinut, miten Tapsan saisi liikkumaan itse eteen. Niinpä välissä yritin asetella ja sitten taas pitää hevosta edes jonkinlaisessa ravissa. Olin tässä vaiheessa todella onnellinen, ettei koko tunti ollut kouluvääntöä. En vain vieläkään käsitä, missä tuon hevosen starttinappi on. Kannukset ja raippa ovat sille yhtä tyhjän kanssa, mutta äänellä sitä saa hetkellisesti reippaammaksi. Taisinkin tämän tunnin aikana olla melkoinen satakieli kaikkine maiskutuksineni ja hoputushuutoineni. Kuvion lopulta nostetuissa laukoissa oma keskittyminen katosi taas siihen, kun nauraa räkätin liki paikoilleen junnaavalle laukalle, kun en saanut polleen virtaa muutamia askeleita pidempään.

Sitten siirryttiin erilaisiin puomi- ja miniestetehtäviin. Muistelin, ettei Tapsa välttämättä edes esteiden parissa reipastu. Tapsan kuitenkin sai kuitenkin aina laukkaan, mutta hyvän vauhdin löytäminen olikin toinen juttu. Kilometripostausta tuttuun tapaan välttäen kirjoittelen muutamien tehtävien huomiot videoiden kera, kun olin saanut tallille ihanan ystäväni mukaan kuvaamaan.

 

Yhtenä harjoituksena oli kolmen puomin tehtävä, jota tahkottiin molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa tavoitteena oli saada ensimmäisen ja toisen puomin väliin neljä askelta ja toisen ja kolmannen väliin viisi. Meillä oli alussa ollut vaikeuksia tässä, sillä Tapsa tykkäsi joko pudottaa raville tai mennä niin hidasta laukkaa, että askelia tuli liikaa. Aloin sitten tsempata hevosta äänellä, ja hiljalleen Tapsa liikkui sen verran, että saimme välit oikeilla askelilla tehtyä. Tässä vaiheessa arvelin, että puserran ja sähellän selässä niin paljon, ettei hevonen koe voivansa laukata rennosti eteen. Pitäisi opetella pyytämään selvästi, hellittämään ja pyytämään sitten selkokielisemmin uudelleen eikä jäädä koko ajan varmistelemaan.

Sitten kokeiltiin laukanvaihtoja miniokserilla. Sain taas Tapsan liikkumaan kohtalaisesti ennen estettä, mutta esteen bongatessaan se hyytyi selvästi. Jäin sitten itse vissiin matkustajaksi, kun näin pääsi tapahtumaan kerta toisen jälkeen. Yritin myös omasta mielestäni johtaa, mutta hyytyneestä laukasta ei ollut suuria toiveita saada laukkaa vaihtumaan. Sen sijaan Tapsa yllätti minut ja vipsautti kertaalleen tehtävän aikana itse kaarteessa oikean laukan vasemmaksi. Ensimmäinen kerta, kun Tapsa päättää helpottaa elämäänsä minun kanssani itse ja tekee laukanvaihdon.

Loppuun hypätty kuusiosainen rata meni ihan ok. Ensimmäiselle miniesteelle päästiin ihan kivasti ja yli myös, mutta laukka jäi vaihtumatta. Luullakseni pyysin Tapsaa vaihtamaan laukan lennosta, mutta epäilen sen tehneen sen omasta halustaan. Kiva juttu silti. Kakkonen ja kolmonen menivät ok, samoin neljä ja viisi. Laukka jäi kuitenkin vaihtumatta viitosella, mutta optimistisesti yritin pyytää hevosta vaihtamaan laukan lennosta. Pieleen meni, ja jouduimme pyöräyttämään voltin, sillä lähestyminen viimeiselle kavaletille meni häseltäessä mönkään. Myötälaukka nousi nohituksen jälkeen, jolloin pääsimme menemään viimeisenkin kohdan.

Tällainen tunti Tapsan kanssa. Ei onneksi ihan niin kauheaa kuin ehdin kuvitella, mutta hitaammat hevoset pysyvät minulle vieläkin mysteerinä. Tunnista jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, sillä suurin osa tehtävistä saatiin kuitenkin jossain vaiheessa tehtyä oikein. Sujuvuudesta ei tosin välttämättä kannata puhua, mutta eipähän jäänyt mieletöntä harmitusta. Tosin en ihan heti hingu uudelleen tämän hevosen kyytiin muutoin kuin maastotunneilla. Siellä tästäkin herrasta lähtee kuitenkin vähän enemmän liikettä.

Videoista kiitos Lauralle!