Eilisen maastorentoilun jälkeen päätin tänään jopa vähän yrittää treenailla Veronan kanssa koulua. Treeniaiheeksi nousi viime sunnuntailta tuttu tehtävä eli sulkutaivutukset. Alkuverkat tein vailla kummempaa päämäärää käynnissä ja ravissa. Sulkutaivutusten kuvio oli sama kuin sunnuntaina eli sulkua mentiin lävistäjää myöten.
Sulkutaivutus vasemmalle luonnistui sekä käynnissä että ravissa kohtuullisesti. Verona asettui taivutukseen melkoisen helposti, mutta huomasin välillä tyrkkääväni takapäätä turhan paljon mutkalle. Peilistä tarkistettuna pienempikin takapään siirto olisi monesti riittänyt. Vasemmassa kierroksessa oli myös helpompaa olla roikkumatta ohjissa, ja muistin myös rentoutua hevosen antaessa periksi. Välillä meno vähän hyytyi, mutta toisaalta en reippaammassa tahdissa olisi välttämättä saanut pakettia pysymään kasassa. Välillä hain tietoisesti lyhyempää askelta, jossa oli helpompi tarkkailla pyyntöjen läpimenoa.
Sulkutaivutus oikealle taisi olla minun lisäkseni myös Veronalle vaikeaa. Koetin saada omaa lantiota korjattua siten, ettei vasen puoli pyri edelle. Oli jännä huomata, että kun sain omaa asentoa vähänkin korjattua, oli Veronakin helpompi saada taivutukseen. En kuitenkaan koko ratsastuksen aikana saanut luontevaa oloa korjatessani istuntaa tähän suuntaan. Jotenkin tuntui, että oikea puoli jäi kuitenkin ilmaan, jos sainkin sitä suoristettua. Painoa en saanut sieltä vasemmalta puolelta kunnolla keskemmälle, vaikka nakkasin jalustimenkin oikealta pois ja koetin venyttää jalkaa pitkäksi painoa sinne hinaten. Niinpä oikealle tehdyt sulkutaivutukset tahtoivat olla puolittaisia yrityksiä. Jos sain Veronan asettumaan, ei takapää lähtenyt sisemmäs. Jos taas sain takapäätä mukaan, tahtoi asetus olla vaikea saada läpi. Lopulta rauhassa tehtynä sain peilistä katsottuna muutamia toimivia askelia, joihin oli hyvä lopettaa.
Laukkakuvioksi otin samalla kertaa pyöräytetyn isomman ja sitten pienemmän pääty-ympyrän ja siitä siirtymisen mahdollisimman nopeasti raviin ja käyntiin. Verona oli mukavan rauhallinen laukassa, ja siirtymät ravin kautta käyntiin sujuivat ilman kinasteluita. Istuntani vinouden huomasi taas hyvin oikeassa kierroksessa. Tamma tahtoi vähän valua ulos, ellen aktiivisesti miettinyt oikeaa puoltani. Olisipa kiva tietää, millaisilla harjoitteluilla saisin istuntaani tasapainoisemmaksi. Tämän kuvion jälkeen päätin ottaa laukkaa vielä ilman ympyröitä. Tamma innostui asiasta ja aiemman harjoituksen rauhallisuus katosi savuna ilmaan. Tamma kiihdytteli eivätkä pidätteeni menneet läpi. Tamma myös ennakoi nostoja ja kipitti menemään. Lopulta sain yhden hyvän noston sekä rauhallisen siirtymän, johon päätin homman. Olisi pitänyt osata lopettaa tuohon aiempaan laukkatehtävään, niin rauhallisuus olisi säilynyt.
Loppuraveissa Veronalla oli vielä vauhti päällä. Melkoisesti sai tehdä pidätteitä ja pyöritellä ympyröitä ennen kuin se alkoi yhtään kuunnella. Hiljalleen harjoitusravissa istuminen ja asetusten vaatiminen sai tammaa kuulolle ja venyttämään hetkittäin kivasti ohjan perässä. Sisäinen kouluratsastajanikin pääsi hihkumaan hetkeksi, kun oma istunta tuntui olevan hyvin, ja Verona ravasi tasaisesti aika pyöreänä. Hetket olivat vain harmillisen lyhyitä, mutta sainpahan taas vähän makua siitä, miltä ratsastuksen pitäisi hyvinä hetkinä tuntua.
