Treeniaiheiden puutteesta alkaa tulla jo melkoinen tapa Veronan kanssa. Ajattelin ensin harjoitella B-merkin kouluohjelmaa, mutta päädyinkin sitten perusratsastuksen pariin. Päätin pyöritellä ympyröitä ja voltteja, tehdä muutamia siirtymiä, lisäyksiä ja lyhennyksiä sekä treenailla taas pelkkää laukan hallintaa.
Alkuverkan tein tuttuun tapaan pitkin ohjin ravaillen, sillä Verona tuntuu tykkäävän tästä tavasta, ja alkukipittelyn jälkeen se yleensä jää ravailemaan letkeästi. Tämän jälkeen aloin pyöritellä jokaiseen kulmaan voltin, jonka aikana yritin vähän lyhentää askelta ja saada asetuksia läpi. Voltilta poistuessani puolestaan koetin saada Veronaa takaisin pidempään askeleeseen. Asetukset menivät läpi ihan ok, mutta askeleen lyhentäminen ja pidentäminen eivät oikein onnistuneet. Jos sainkin askelta lyhyemmäksi, katosi pieninkin ponnistus siitä sen mukana. Pidentämisessä olisin tarvinnut taas jotain ihmettä, sillä tällä kertaa pohkeeni eivät oikein tarkoittaneet tässä osiossa mitään.
Tästä harmistuneena päätin jatkaa ravissa lyhentämisen ja pidentämisen parissa. Pyörittelin isompia ympyröitä asetuksia hakien, ja kun tamma antoi vähän periksi, hurautin lävistäjää myöten uuteen suuntaan. Lävistäjän alussa otin vähän lyhyemmälle askeleelle ja sen onnistuessa pyysin reippaampaa menoa. Lyhennys tahtoi vieläkin olla vähän sitä, että vauhti sammuu kokonaan, mutta hetkittäin Verona lyhensi puolittain sinnepäin. Pidennykset eivät tosin vieläkään lähteneet kunnolla, vaan ennemminkin sain hevosen vain palautumaan normaaliin raviin.
Seuraavaksi otin jo laukkaa, sillä sen avulla hevoseen pitäisi viimeistään tulla virtaa. Päätin myös yrittää olla itse kontrolloimassa laukkaa vaikka sitten ympyröiden avulla. Ensimmäisissä nostoissa Verona ei halunnut tajuta, että pyydän laukkaa, vaan vastasi apuihini puskemalla sisälle. En vieläkään valaistunut, mitä ihmettä teen noina hetkinä. Laukka nousi lopulta, mutta myönnän vähän ajaneeni hevosen siihen. Verona innostui taas laukasta ja aina suoran koittaessa lähti kiihdyttämään. Pidin tamman sitten ympyrällä ja koetin saada aina puolet ympyrästä lyhyempää laukkaa ja toisen puolen normaalia. Lyhennysyritykset olivat varsin onnettomia, ja tamma pudotti herkästi raville, vaikka kuinka yritin muka pitää pohkeet tuntumalla.
Tein sitten aina välissä pienempiä ympyröitä, jolloin laukka vähän rauhoittui. Siitä koetin aina päästä jatkamaan suoraan, mutta niinä hetkinä tamma päätti taas itse mennä haluamaansa vauhtia. Harmitti jälleen, kun hevonen vei, ja minä vain vikisin. Yritin istua takajalkojen päällä, olla heilumatta laukan tahdissa ja vieläpä ottaa pidätteitä muistaen myödätä. Nämä palaset eivät kuitenkaan loksahtaneet paikoilleen, vaan tamma vei tämänkin laukkatehtävän nimiinsä. Tappioputkeni sen kuin siis jatkuu.
Loppuun päätin ottaa edes käynnin ja ravin haltuuni, jolloin saisin kaksi kolmesta askellajista edes toimimaan. Asettelin Veronaa ja myötäsin reilusti, kun se hakeutui pyöreämmäksi. Hiljalleen sain vähän antaa ohjaa, ja hevonen venytti mukavasti eteen alas. Suorat pätkät tosin aina pistivät tammaan vähän vauhtia, mutta tässä vaiheessa olin jo sen verran sisuuntunut, että kiihdyttely-yritykset jäivät hyvin lyhyiksi. Vähitellen tamma taas muisti, että tässä kohtaa saa ravata rennosti ja alkoi toimia paremmin.
Huomasin kuitenkin, että polle vähän puski kaarteissa sisäpohjetta vastaan, vaikka menikin näennäiset letkeästi. Se paljasti ikävästi sen, että taisin tämänkin tunnin ratsastaa pääosin ohjalla kerran pohkeiden toiminta loppuvaiheessa oli noinkin kehnoa. Kokeilin vielä loppuun muutamat siirtymät käyntiin ja siitä takaisin raviin. Muutamia kertoja piti vähän tahkota, kunnes Verona esitti parit pyöreänä tehdyt siirtymät, joihin oli varsin mukava lopettaa.
