Tälle päivää olin sentään keksinyt treeniaiheen Veronan kanssa ennen satulaan kipuamista. Päätin treenailla siirtymiä sekä käynnistä että ravista pysähdyksiin ja takaisin liikkeelle. Alkuverkan jälkeen tahkosin käynti-seis-käyntikuviota. Pysähdykset valuivat alussa, kunnes aloin pyytää niitä tomerammin. Käyntiin siirtyminen puolestaan olisi voinut olla hitusen aktiivisempi, mutta muutoin olin siihen ihan tyytyväinen. Huomasin kuitenkin, että ohjasotteeni pääsee siirtymissä löystymään. Keskityn liikaa ilmeisesti hevoseen ja unohdan pitää oman pakkani kasassa, pah.
Ravi-seis-ravisiirtymissä pysähtymiset alkoivat sujua mukavasti. Muistin ennen pysähdystä ottaa ravia vähän lyhyemmäksi, jolloin hevonen oli paremmin kuulolla. Pysähdyksestä takaisin raviin palaaminen ei sujunutkaan sitten ihan niin näpsäkästi. Ilmeisesti lötkähdin kyydissä taas vaikka miten, jolloin hevosenkin eteenpäinpyrkimys sammui. Raviin siirryttiin aina muutaman laiskan käyntiaskeleen kautta, vaikka kuinka yritin saada tammaa reippaaksi. Tähän en keksinyt mitään ratkaisua, joten onnistumiset jäivät välistä.
Lopuksi keskityin vielä laukan nostamiseen käynnistä ja ravista. Tällä kertaa tein ensimmäisessä nostossa valmistelut hyvin huolella, jolloin Verona nostikin oikean laukan nätisti. Myös laukka oli aika hallittua, joskin huomasin vahtivani tamman menoa koko ajan enkä osaa rentoutua vain laukkaamaan. Käynnistä tehdyissä nostoissa keskityin pitämään ohjat tuntumalla noston ajan, mikä tuntui auttavan siihen, ettei tamma venähtänyt pitkäksi ja lähtenyt kiihdyttelemään. Olin tosi tyytyväinen näihin nostoihin, joten en malttanut olla testaamatta vielä ravista tehtäviä nostoja.
Ravissa tamma vähän kipitti, kun oli saanut laukata jo. Pyörittelin sitten ympyröitä, kunnes Verona taas malttoi vähän rauhoittua. Valmisteluni nostoon olivat käyntiin verrattuna ilmeisen heikot, sillä polle kiihdytteli itsensä laukkaan ravin kautta. Stoppasin niinä hetkinä menon mahdollisimman pian ja hain taas rauhallisemman mielen itselleni ja hevoselle. Muutamat kelvolliset nostot saimme aikaan, mutta kunnollinen onnistuminen jäi puuttumaan. Tämän jälkeen laukkasin vähän enemmän, ja nyt tammalla oli taas virtaa. Keskityin pyörittelemään ympyröitä ja lyhentämisyrityksissä pitämään pohkeet tuntumalla. Vaikutusta ei juuri näkynyt, joten pienensin ympyrää, jolloin vauhti rauhoittui. Oman istunnan ja sillä vaikuttamisen syynääminen laukassa olisi enemmän kuin paikoillaan.
Loppuraveissa Verona tykkäsi kipittää. Sain kerta toisen jälkeen pyytää sitä rauhallisempaan menoon, ja pitkän tovin pyytelyn jälkeen tamma malttoi kuunnella. Lopulta sain hevosta myös vähän venyttämään ohjan perässä sekä ravissa että käynnissä, johon olikin hyvä lopettaa. Hevosen kipittäminen jäi harmittamaan vieläkin, mutta saatoin kuitenkin olla ihan tyytyväinen niihin muutamaan hallittuun hetkeen.
