Eilisen yksityistunnin opit jäivät sen verran mielen päälle, että päätin treenailla muutamia kohtia myös Veronan kanssa. Alkukäynnit ja -ravit tein pitkällä ohjalla ja annoin Veronan liikkua vapaasti. Tammalla olikin alussa vähän kipitystä, mutta hiljalleen se huomasi, että normaalisti etenevä, letkeä ravi riitti. Niinpä se aika nopeasti asettui ravaamaan pää rennosti matalampana. Näinä hetkinä sain testailtua pohkeita, jotka toimivat tänään vähän paremmin kuin parina aikaisempana kertana.
Alkulämmittelyn jälkeen siirryin tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä, sitten ravissa. Ainoa tavoitteeni oli saada myödättyä sisäohjasta riittävästi ja näin rentouttaa hevosta. Alussa jäin taas liikaa ohjaan kiinni. Jotenkin ajattelen, että kun pidän ohjasta kiinni, tajuaa polle jossain vaiheessa tehdä oikein. Niinpä aloin kerta toisen jälkeen hellittämään heti, kun hevonen asettui vähääkään. Koetin myös aina ensin korjata pohkeella ennen ohjaa. Oikealle asetukset alkoivat tulla aika kivasti, vasemmalle Verona puski hieman sisään, vaikka koetin olla hereillä pohkeillani. Tamma kuitenkin tajusi homman jujun aika vikkelään ja tuntui rentoutuvan hellityskohdissa mukavasti. Miinusta itselle siitä, että ulko-ohja eli sisäohjan matkassa ja löystyi usein myötäyshetkinä, vaikka ulko-ohjan tuki tulisi toki noina hetkinä säilyttää.
Ravissa alkoi kuitenkin hiljalleen tapahtua varsin mukavia ahaa-elämyksiä. Aloin huomata tehdä myötäyksiä oikeina hetkinä enkä koko ajan ollut varmistelemassa, että hevonen pysyy toivotusti. Hiljalleen Verona alkoi ravata rennosti pidemmän ja matalamman muodon kaltaisesti. Näinä hetkinä etenkin oikealle mentäessä sai unohtaa ohjat aika hyvin ja pohkeilla pystyi korjaamaan tarvittaessa. Siirryin kiemurauralta tekemään pääty-ympyröitä ja ravaamaan suoraan, jolloin tamma säilytti hyvät tulokset pidempiä hetkiä kuin yleensä. Välillä se tosin nosti päätään kuullessaan jotain ja lähti vähän kipittämään, mutta harjoitusravissa istuen ja puolipidätteillä sain sen taas rennompaan menoon.
Laukassa ajattelin hakea samaa rentoutta. Verona ei tosin ollut samaa mieltä, vaan oli ensin ymmärtämättä laukka-avut. Olisipa kiva tietää, miten kummassa pyydän sitä laukkaa, kun se jää nousematta. Laukassa en sitten osannut oikein vaikuttaa. Verona oli sopivan reipas, mutta en silti osannut asettaa sitä saati rentouttaa. Pitäisi keksiä edes jotain, jolla yrittää saada laukassa omia pyyntöjä selkeiksi. Nyt jään ilmeisen selvästi matkustajaksi, ja hevonen saa päättää, millaista tahtia edetään. Ongelmaksi väittäisin sen, että etenkin laukassa jään siihen ohjaan kiinni, jolloin pohkeeni unohtavat toimia, ja hevonen puolestaan harmistuu ohjissa roikkuvasta kuskista.
Loppuraveissa hain samaa rentoa meininkiä kuin aikaisemmassa treenissä. Se löytyi aika mukavasti, ja olin tammaan todella tyytyväinen. Se tuntui keskittyvän rauhassa ravaamiseen ja pysyi nätisti pää alhaalla. Tahti oli myös hallittavissa eikä Verona lähtenyt kiihdyttämään suorille juurikaan. Hiljalleen pidensin myös ohjaa lisää, jolloin tamma venytti sen mukana. Tästä jäi aika kivan letkeät fiilikset ja itselle mukava ahaa-elämys siitä, kuinka ilman ohjissa roikkumista on silti mahdollista myös ratsastaa.
