Kun moottori ei käynnisty

Estevalmennuksessa tehtiin pollevaihtoja, kun syyskauden ensimmäiset estekisat hurahtivat ohi. Opettaja halusi tähän asti ahkeroineet hevoset tauolle ja pisti meidät valitsemaan tallista toisen ratsut alle. Minulle tämä tuotti vähän tuskaa, sillä olen vähän kehnosti hypännyt tallin muilla hevosilla viime aikoina. Juttelin sitten opettajalle, että Lore tai Kaapo olisi kiva. Lore kuitenkin ehdittiin varata, ja Kaapo puolestaan parantelee jalkaansa vielä. Niinpä kipusin tällä kertaa Pokun kyytiin. Poku on esteillä muuten mainio, mutta minulla on kaksi ongelmaa: en osaa ratsastaa sitä liikkumaan heti alusta asti kunnolla ja vielä vähemmän saan pollen jäykkyyttä ja melkoista puskemista oikealle korjattua. Poku saa plussaa esteillä siitä, että innostuessaan se imee esteelle ja on hyvin varma hyppääjä.

Alkuverkka tehtiin itsenäisesti ravaillen ja hetken ajan laukaten. Annoin Pokun ravailla pitkän ohjan kanssa, ja meno oli melkoisen tahmeaa. Pitkille sivuille aloin kuitenkin saada vähän reippaampaa menoa kunnolla pyytäessä, mutta ympyröille ja kulmiin meno sammahti. Laukassa Poku teki bravuuriaan eli laukkasi juuri ja juuri etupäällä, kun taas takapää tuli jotain ravinkaltaista sekamelskaa perässä. Koetin sitten innostaa hevosta laukkaamaan olemalla itse kevyessä istunnassa, mutta Poku tuntui jättäneen moottorinsa karsinaan.

Ennen kahden eri radan ratsastamista otimme muutamia lyhyempiä hyppytreenejä. Jokainen laukannosto suorituksen alussa sujui todella kehnosti, ja välillä sain Pokun vain raviin. Meno oli väliin niin onnetonta, että nauroin vain osaamatta tehdä mitään. Opettaja yritti vinkata, että Poku kaipaa säpäkkyyttä, joten minun pitäisi vaatia se liikkumaan kunnolla pää ylhäällä, ettei se vain veny pitkäksi. No, säpäkkyyttä ei löytynyt edes raipan ja kannusten avulla, joten moottorin lisäksi matkasta oli jäänyt myös kuskin ratsastustaidon rippeet. Poku reipastui hitusen aina huomatessaan esteen edessään, mutta missään vaiheessa se ei syttynyt tuttuun tapaansa. Opettajaltakin tuli kommenttia, että yleensä Poku painelee korvat tötteröllä esteet, mutta ei tällä kertaa.

Ensimmäisenä ratana hypättiin esteet 1-6. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa, ja minulla vierähti taas hyvä tovi, että sain Pokun ylipäänsä liikkeelle. Pokua sai ratsastaa kunnolla siihen saakka, että ykkösristikko tuli lähelle ja maltoin antaa hevoselle työrauhan. Laukka ei vaihtunut, vaikka muistin jopa johtaa. Ravin kautta siis vasen laukka ja taas vauhtia anellen kakkosporttia kohti. Siitä taidettiin saada myötälaukka, mutta vauhti sammui pienessä kaarteessa. Poku kuitenkin tsemppasi linjan ja meni sen neljällä askeleella. Sen jälkeen ehti taas laukata hetken ennen kuin viitosristikko tuli eteen, ja se piti hypätä mahdollisimman tiukasti vasemmalle kaartaen. Meillä kaarre meni vähän pitkäksi, mutta sentään laukka vaihtui ja ennen kaikkea säilyi. Siitä saattoi sitten jatkaa noppakoristeiselle kuutoselle, joka ylittyi hevosen hitusesta epäröinnistä huolimatta. Radan miinukset olivat valtaosan ajasta huonosti pyörinyt laukka sekä siitä johtuneet laukanvaihtumattomuudet. Plussana se, että Poku ylitti kaiken ja sen hyppyihin oli todella helppo mukautua. Ei tullut yhtään rumaa hyppyä tälle radalle.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen rataa muutettiin hieman ja tultiin esteet A-G aloittaen edelleen oikeassa kierroksessa. Rata sujui ihan kelvollisesti D-esteelle saakka. Siinä tuli tehtyä liian tiukka kaarre, jolloin Pokun laukka sammui, ja se väisti esteen. Toisella yrittämällä päästiin kuitenkin yli. Noppaesteestä eli G-kohdasta päästiin myös yli samoin kuin F-ristikosta. Sen jälkeen piti jälleen kääntää tiukasti vasemmalle, mutta meillä ei tämä sujunut vieläkään niin hyvin kuin olisi toivottu. Sen seurauksena laukka oli taas mitä oli ja kääntyminen uudelleen juuri hypätylle ristikolle valui onnettomaksi, ja Poku väisti esteen. Uusi yritys, ja nyt pääsimme yli ja saimme jatkettua menoa ristikolta oikealle radan lopetukseksi. Radan miinukset pysyivät edelleen samoina kuin viime suorituksessa, mutta lisämiinus kuskin huolimattomista reittivalinnoista, jotka johtivat kieltoon. Jotenkin kuvittelin, että kyllähän Poku hyppää, mutta sammunut laukka vei tämän pienenkin mahdollisuuden. Plussaa siitä, että Poku väisti esteet niin kiltisti, ettei oma istunta kärsinyt.

Tällä tunnilla oli omakin kunto koetuksella. Olen tottunut Peran kanssa vissiin liian hyvälle, sillä Poku pisti tekemään kunnolla töitä. Esteiden korkeudet pysyivät maltillisesti maksimissaan 70 sentissä. Hyvää tässä kerrassa oli se, että oma istunta ja katse toimivat hyvin ja hitaasta vauhdista huolimatta en jännittänyt saati ennakoinut hevosen mahdollisia kieltämisiä tai väistämisiä. En kuitenkaan osannut ratsastaa Pokua liikkumaan itse, jolloin sen oma moottori ei käynnistynyt kunnolla koko tunnin aikana. Meno oli siedettävää aina ensimmäisen esteen jälkeen, mutta olisi kiva saada jo ennen radalle lähtöä sujuva laukka, jonka myös osaisi säilyttää tasaisena koko suorituksen ajan. Harmittaa kyllä, sillä Poku olisi varsin kiva estehevonen. Omat taidot eivät vain näemmä vieläkään riitä.