Alkuverkassa tein siirtymiä ja temponvaihteluita ja yritin keskittyä siihen, etten antaisi Pokun valua mahdottoman pitkäksi. Hetkittäin sain Pokun liikkumaan mukavasti pohkeesta eteen, mutta välillä taas pyyntöni menivät vähän kuuroille korville. Laukassa opettaja kehotti kaikkia hakemaan muhkeaa laukkaa, jolloin nousin kevyeen istuntaan ja koetin painattaa ainakin pitkät sivut vauhdilla. Välillä Poku lähtikin mukavasti etenemään ja oma kevyt istunta tuntui jämäkältä, mutta sitten meno aina hyytyi, tahdostani riippumatta.
Ennen pidempien ratojen ratsastamista opettaja pisti meidät hyppäämään kaarevilla teillä olevia esteitä laukkoja vaihdellen sekä ympyröillä yksittäisiä esteitä. Kaarevan reitin esteillä sain Pokun lähes aina vaihtamaan oikean laukan vasemmaksi, mutta vasemman laukan saaminen oikeaksi epäonnistui monen monta kertaa. Poku puski aika surutta sisäpohkeeni läpi, jolloin en saanut johdettua kunnolla, kun keskityin pitämään hevosen suunnilleen suorana ennen estettä. Silti se pääsi vilahtamaan oikealle karkuun vastalaukassa, jolloin laukka putosi raville ja siitä vasta sain myötälaukan. Pohjetta en saanut toimimaan tässä harjoituksessa kertaakaan, joten onnistumisia ei saatu.
Ympyröillä hypätyillä esteillä opettaja syynäsi istuntaa. Minulle tuli kommenttia siitä, että pohkeiden pitäisi pysyä paremmin kiinni ja että sukellan ylävartalollani liikaa. En saanut Pokua liikkumaan tässä vaiheessa kunnolla, joten jäin soutamaan selkään, mikä taas aiheutti monet kiellot esteelle. Opettaja yritti hoksauttaa, etten omalla heilumisellani saa mitään muuta kuin hallaa aikaan, mutta en saanut Pokusta tehoja irti raipalla saati kannuksillakaan kunnolla. Opettaja nosteli kuitenkin pystyä mukavasti ja jos en väärin katsonut, oli se korkeimmillaan 80 senttiä. Yli päästiin siitäkin, mutta ei kyllä kauhean sutjakasti. Tunsin myös, kuinka pohkeet heilahtivat taakse. Jatkossa täytyy miettiä kunnolla sitä, että pohkeeni ovat hypyissä kiinni, mutta ei pusertamassa. Tuota sukeltamistakin pitää vähentää, muuten päädyn jokin kerta vielä esteen sekaan kiellon tai väistön sattuessa kohdalle.
Selostaja-minäni oli sattunut tunnille mukaan, sillä tunnuin joka probleemaan keksiväni jonkin selityksen opettajalle. Keskeisimmäksi ongelmakseni tajusin sen, että jään säätämään selkään liikaa. Yritän heilumalla saada hevosta liikkumaan sen sijaan, että napakasti aina kertaalleen pyytäisin sen menemään. Toiseksi annoin periksi liian helposti ja suorastaan opetin Pokun kokeilemaan kieltoja ja väistöjä ihan varmuuden varalta. Hevonenhan toki testasi turhankin monta kertaa, että onko ihan pakko. Eipä sitä voi syyttää, kun omalla käyttäytymiselläni sanoin varmaan sille, että itse saat päättää.
Tarvitsen Pokun kanssa siis enemmän jämäkkyyttä ja päättäväisyyttä, jotta hevonen ei kyseenalaista pyyntöjäni, vaan tekee kaiken kiltisti. Olen kuitenkin sangen tyytyväinen ensimmäiseen rataamme, jolloin taisin onnistua olemaan selässä rauhallisempi. Silloin Pokullakin on mahdollisuus tehdä pyyntöjeni mukaan eikä mennä sekaisin häseltävästä kuskista. Pakko myöntää, että olen yrittänyt keksiä tallin hevosvalikoimasta seuraavaa ratsua testiin. Vaihtoehtoja tosin on aika vähän, joten heitin opettajalle villinä korttina, että saisin mennä vaikka vain kerran Eetulla. Saahan tällainen hongankolistajakin välillä leikkiä poniratsastajaa, joohan? Ensi valmennusta siis jännityksellä odottaen.
