Laukassa puomeilla oli tavoitteena saada pisimpään väliin kolme askelta, seuraavan kaksi ja sitten vielä yksi. Aluksi töpeksin tehtävää, kunnes opettajan vinkistä tajusin alkaa mennä puomit hitusen sisäreunasta, jolloin tämän mieluummin lyhyessä laukassa pysyttelevän hevosen askeleet mahtuivat toivotusti väleihin. Potter osaa kyllä mennä ihan hevosenkin laukkaa, mutta en tässä vaiheessa vielä osannut pyytää siltä moista. Hetkittäin saimme puomeille hyvän ja tasaisen menon, jossa oli helppo olla mukana. Välillä tosin Potter teki oman ratkaisunsa ja singahti puomille kauempaa, jolloin rytkähtelin mukana. Jostain syystä oletan hevosten ottavan sen yhden lisäaskeleen ennemmin kuin harppaavan kauempaa, mutta näemmä tallin hevoset eivät ole kanssani samoilla linjoilla. Kumpi tapa muuten mahtaa olla kannattavampi esteradalla? Oletuksella toki, ettei siihen parhaimpaan hyppypaikkaan nyt vain satu.
Ensimmäisellä kierroksella töpeksin vauhdin kanssa, ja tulimme armottoman hitaasti. Laukat taidettiin saada vaihdettua esteen jälkeen lennosta ja toisella kerralla esteellä. Sarjan väliin tosin livahti kolme askelta, joten opettajalta tuli ohjeeksi tulla seuraavalla kerralla reippaammin. Hukkasinpa jälleen kerran jalustimenkin, jolloin en tohtinut hypätä seiskaa, vaan pyöräytin ylimääräisen ympyrän, jonka aikana kaivoin jalustimen takaisin jalkaan. Toisella kierroksella pyysin Potterin napakampaan laukkaan, jolloin puomirykelmä ylittyi nätisti toivotuilla askelilla, oikea laukka vaihtui vasemmaksi suunnanvaihtoesteellä, sarjan väli päästiin kahdella askeleella ja toinen suunnanmuutos eli vasemman laukan vaihtaminen oikeaksi onnistui myöskin esteellä. Olin aika tyytyväinen menoon, mutta opettaja hoksautti vielä huolehtimaan siitä, etten jää ajamaan hevosta enempää eteen, kun se jo liikkuu hyvin. Vauhtisokeuteni iski sitten jälleen, joten taas olisi yksi asia treenattavaksi. Potterin kanssa oli kuitenkin turvallinen olo mennä näitä miniesteitä hitusen vauhdikkaasti.
Tunnin lopuksi ravailimme kolmikaarista kiemurauraa aloittaen aina oikeassa kierroksessa. Sitten teimmekin laukannostoja kaarteisiin ja lopulta vaihdoimme ravin kautta laukkoja. Minä tosin aloin intoilla ja kokeilin itsekseni, josko Potter vaihtaisi lennosta, ja sehän vaihtoi. Opettajalta tuli kehu, mutta samalla pyyntö malttaa odottaa. Luvassa oli nimittäin ihan kaikille tarkoitetut laukanvaihdot askeleessa kiemurauran aikana. Olin aika innoissani, sillä muistini mukaan tunneilla ei ole aikaisemmin treenattu näitä sileällä. Potter on näpsällä esteillä vaihtamaan laukkaa, joten rohkenin toivoa, että sama onnistuisi myös sileällä. Jos en väärin muista, saimme tehtyä kuvion aikana ne kaksi laukanvaihtoa jokaisella kerralla. Potterille tai minulle hankalammalta tuntui vaihtaa vasen laukka oikeaksi, mutta pienellä raipan napsautuksella uuden ulkopohjeen puolelle sekin luonnistui.
Oli tosi mukavaa mennä kiemurauraa laukassa samalla kohtuullisen sujuvasti laukanvaihdot tehden. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos allani olisi ollut vähemmän helposti vaihtava heppa. Potterin kanssa sain kuitenkin kivoja onnistumisia, joten tunti päättyi varsin mukaviin fiiliksiin. Tunnilla myös moni muu hevonen esitteli laukanvaihtotaitojaan sen verran hyvin, että haaveilen pääseväni niilläkin treenailemaan tätä asiaa.
